Vuonna -92 päätimme muuttaa pois Pariisin stressistä. Löysimme vanhan kansakoulun pienestä kylästä Keski-Ranskasta. Kovin oli remontin tarpeessa.
Muuttokuormamme tuli koululle 6. joulukuuta ja Suomen itsenäisyyttä juhlittiin takkaa sytyttämällä. Siinä pohtiessamme tajusimme, kuinka paljon työtä talo vaatikaan. Aamulla tuumasta toimeen, tuli kiire, jos mielii saada joulusaunan, jota olin jo vuosia ikävöinyt.
Sauna päätettiin rakentaa pihalla olevaan poikien ulkohuussiin. Kyllähän itse rakentaminen sujui vaivatta, mutta kiuasta ei löytynyt mistään, eikä verkkokauppaa oltu vielä keksitty. Siis päätin rakentaa kiukaan itse, uudella tekniikalla, kaasukäyttöisen. Hyvin toimi, sauna tuli valmiiksi aatonaattona ja saatiin löylyt aaton kunniaksi.
Alku aina hankalaa, pariisilainen kani-neitimme sai maalaisoloista tarpeekseen jo kolmatena päivänä ja hyppäsi avotakkaan lämmittelemään. Sielunsa livahti taivaaseen piipun kautta.
Sittemmin saatiin oikea kiuas, kaasu oli arveluttavaa. Kerran pyysin saksalaista kaveria laittamaan saunan päälle. Hän avasi kaasuhanan ja jätti silleen. Sinä iltana ei saatu löylyjä, mutta sai anteeksi, olihan kaveri saksalainen ja nuo kaasuhommat hoidettiin tuolla tavoin jo vuosikymmeniä sitten.
Aattoiltana tuntui savun hajua, näinköhän olin polttanut kalkkunan? No, ei se ollutkaan kalkkuna, se oli työpöytä, joka oli syttynyt tuleen kierrätyskaasu-uunin takia. Se kun saatiin sammutettua ja keittiö siivottua, olikin jo kiire joulumessuun. Pappi nuokkui etupenkillä jo tarpeeksi eehtoollista saatuaan ja seurakuntalaiset puhuivat omiaan saarnastuolissa. En tiennytkään, että messut voidaan viettää noinkin.
Vuosia myöhemmin myimme koulumme kirpputorilla ja ostimme suuremmam, kylän entisen ilotalon kirkon kupeesta.
Kimmo Sahlman
Loading ...
