Selvitimme, miten perinteinen runebergintorttu maistuu ulkomaalaisille.
Runebergin päivän lähestyessä on kansallisrunoilijamme nimikkoleivonnaista taas saannissa jopa täällä Aurinkorannikolla asti. Eikä ihme, onhan tämän herkun suosio ja menekki vuodesta toiseen vakaa.
Tarinan mukaanhan Johan Ludvig Runeberg oli herkkusuu, joka halusi mielellään laittaa suun makeaksi leivoksilla jo aamiaisella. Yleinen käsitys on, että runebergintorttu on alkujaan runoilijan rouvan, Fredrika Runebergin resepti.
Fuengirola.fi päätti selvittää, miten tämä suomalainen kansallisherkku osuu muunmaalaisten makuhermoihin. Maistajien joukkoon valikoitui tällä kertaa kolme henkilöä, jotka kaikki edustavat eri maita, jopa eri mantereita.
Argentiinalainen Brenda Lamas de Luukkanen on asunut 10 vuotta Suomessa ennen Aurinkorannikolle muuttoa, joten hänelle kohtaaminen runebergintortun kanssa ei ollut ensimmäinen.
Tanskalainen Stephanie Kaddu ja ugandalainen Emmanuel Kaddu sen sijaan näkivät ja kokivat tämän suomalaisen perinneherkun nyt ensimmäistä kertaa.
Ulkonäkö nauratti
Ennen kuin mennään makuihin ja suutuntumaan, täytyy tietysti kysyä, miltä runebergintorttu maistajien silmiin näyttää. Brenda purskahtaa nauramaan.
– Muistan kun näin näitä ensimmäisen kerran Suomessa, ne olivat kahden tortun paketissa ja minusta ne näyttivät ihan tisseiltä. Minä kutsuin niitä aina tissikakuiksi.
Torttujen maku saa Brendalta kehuja.
– Maku on makea ja mehevä, tykkään siitä. Kanelin maun tunnistaa heti.
Tortulle ominaisen maun antava karvasmanteliöljy saa kuitenkin Brendan kulmat kohoamaan.
– Argentiinassa sellaista ei käytetä ruuanlaittoon. Jotain manteliöljyä käytetään kuitenkin hiusten- ja ihonhoitotuotteissa.
Voisiko runebergintorttu nousta myyntimenestykseksi Argentiinassa? Brenda miettii pitkään.
– Ehkäpä ei. Vaikka se on hyvää, niin ei kuitenkaan mitenkään erityisen hyvää verrattuna Argentiinan moniin muihin herkkuihin. Ja kun siellä runebergintorttuun ei liittyisi mitään perinnettä.
Paljonko annetaan pisteitä?
– Sanoisin 7/10, Brenda arvioi.
Jotain tuttua
Ugandalais-tanskalaisessa Kaddun pariskunnassa runebergintortun ulkonäkö ei herätä samanlaisia mielikuvia.
– Se näyttää söpöltä, kuvailee Emmanuel, viitaten punaiseen hilloon ja heleän väriseen kuorrutukseen.
– Näyttää hienolta. Luulin sitä ensin suklaaksi, mutta tämä ei kyllä tuoksu suklaalta, Stephanie sanoo.
– Tässä tuoksuu kaneli ja kardemumma, hän jatkaa osuen aivan oikeaan.
Runebergintortun maku on molempien mieleen.
– Tämä muistuttaa itse asiassa rakenteeltaan ja maultaan aika paljon ugandalaisia kakkuja, vaikka tässä maut ovat kyllä hienostuneempia. Tämä ei ole yhtä vaalea tai makea kuin monet kakut täällä Espanjassa, Emmanuel kehuu.
Myös Stephanie löytää mausta jotain kotoisaa.
– Kardemumman maku muistuttaa Tanskasta. Siellä käytetään myös kardemummaa leivonnassa. Maku on hyvä ja vadelmahillon maku yhdistyy siihen tosi hyvin, hän suitsuttaa.
Hetken maistelun jälkeen syntyy mielleyhtymä.
– Tästä tulee jotenkin mieleen porkkanakakku, mutta tämä ei ole yhtä makea, Stephanie maistelee.
Valmis vientiin
Voisiko runebergintortulla lähteä valloittamaan Ugandan markkinoita?
– Luulen niin. Kuten sanoin, tämä on tyyliltään lähellä sikäläisiä kakkuja, koska se ei ole liian makea, taikina on tummempaa ja suutuntuma on kostea, Emmanuel aprikoi.
Kauppa voisi käydä myös Tanskassa.
– Menestyisi varmasti myös Tanskassa. Siellä pidetään esimerkiksi porkkanakakusta, ja tämä on hieman saman tyylinen. Ja kardemumma ja kaneli ovat siellä tuttuja makuja, Stephanie arvioi.
Paljonko annetaan pisteitä?
Stephanie miettii hetken ja päätyy 7/10 pisteeseen. Emmanuel tykkäsi vielä enemmän, hän antaa yhdeksän pistettä.
Teksti ja kuvat: Daniel Leipijärvi ja Janne Leipijärvi
Loading ...
