Totta kai tekee vielä mieli, nyt vain on pakostakin ollut paussia, kun kaikki ei ole mennyt suosiollisella tavalla. Jotkut väittävät iän olevan vain numeroita. Ei se nyt ihan niinkään ole, ainakaan mielitekojen suhteen
Muistan hyvin kun lapsena ei tehnyt lainkaan mieli kun oli muuta siihen ikään kuuluvaa puuhaa. Äänen mataloiduttua alkoi sitten jo kohteet kiinnostaa. Kuvalehtiä selailemalla sai jonkinmoisen käsityksen tulevasta. Kun sitten pääsin ensi kertaa konkretiaan, oli se mahtavaa, kuin taivas olisi auennut nuorelle jannulle. Ainutlaatuisesta kokemuksesta piti tietysti kertoa kavereille, joiden kateus oli mannaa meikäläiselle. Olin silloin jo äänestyskelpoisessa iässä.
Eka kokemus tekikin niin suuren vaikutuksen, etteikö aina olisi ollut tuo asia mielessä. Edes työasiat eivät pystyneet haittaamaan menohalujen toteuttamista, päinvastoin. Enää tässä iässä nämä eksoottisetkaan kohteet eivät aiheuta pakonomaisia tarpeita, vaan nyt keskitytään tuttuun ja turvalliseen kohteeseen jo tautitilanteenkin vuoksi.
Hienoja kohteita olen maailmalla kokenut ja nauttinut, mutta yhteen vain kiintynyt. Pieni, tai ei niin pienikään, paussi on oikeastaan tehnyt hyvääkin tähän nykyiseen suhteeseen. Paikallaan olo on tiivistänyt mennyttä ja pistänyt ajattelemaan asioiden sujuvuutta tästä eteenpäin.
Aurinkorannikko kohteena, etenkin vanhempana, on osoittautunut oikeaksi mielihaluksi kaikkien muiden houkutusten joukosta. Suunta oli siinä äänestysikäisenä oikea, kun pääsin ensimmäistä kertaa Aurinkorannikolle, Torremolinokseen kolmeksi viikoksi. ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi” Elias Lönnrotin tekstin mukaisesti.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
