Edelliset vaalit pidettiin huhtikuussa. Nekin olivat ennenaikaiset, pääministeri Sánchezin johtama vähemmistöhallitus ei saanut rakennettua sellaista budjettia, jonka parlamentti olisi hyväksynyt. Kahden edellisenkin budjetin synnytys oli kivuliasta, mutta ne saatiin tehtyä myöhennetyssä aikataulussa.
Tämä vuosi mennään Espanjassa edellisen vuoden budjetin mukaan. Se tarkoittaa sitä, että yhtään uudistusta ei ole mahdollista tehdä. Pääministeri Sánchez on lyhyen kautensa aikana kasvattanut valtion menoja rutkasi, mutta uusia tulonlähteitä ei ole saatu aikaiseksi. Sánchezin tarkoitus oli kiristää hyvätuloisten verotusta, mutta koska maassa ei ole budjettia eikä päätösvaltaista hallitusta, veroja korottavia lakeja ei ole voitu säätää.
Espanja on velkaantunut kovaa vauhtia. Hallitsematon tilanne, jossa vastuunkantajia ei ole, voi johtaa suuriin ongelmiin. Espanjaa on monessa yhteydessä varoitettu Italian tiestä. Poliittinen epävakaisuus aiheuttaa sen, että mitään uudistuksia tai korjauksia taloudessa ei saada tehtyä ja velkaantuminen jatkaa kasvuaan. Espanjan tämän hetkinen velka on yli 98% bkt:sta.
Talousnäkymä Espanjassa ei ole lohduton. Ennusteiden mukaan kasvu hiipuu hieman, mutta se kuitenkin jatkuu. Kasvu vaatii vakaita oloja ja ennustettavuutta. Yritykset eivät investoi maahan, jonka tulevaisuutta varjostaa pelkkä epävarmuus.
Mielipidemittausten mukaan marraskuun vaalit eivät poliittista umpisolmua ratkaise. Jossain vaiheessa maahan on pakko syntyä koalitiohallitus, joka ylittää perinteisen oikeisto-vasemmisto-akselin.
Tässä linkki samaa aihetta käsittelevään pääkirjoitukseen. https://fuengirola.fi/oppiiko-espanja-demokratiaa/
Antti Pekkarinen