Ensimmäinen Afrikan matkani jätti itsekkääseen lihaani syvän jäljen. Kuinka helppoa oli ollut katsoa televisiosta kuvausta köyhistä kylistä verrattuna siihen, että tutustut verta ja lihaa oleviin ihmisiin, kaltaisiisi, joiden arkipäivää on selviäminen alle kahden dollarin päivätuloilla (= noin 1,80 euroa). Ruokana on harmaata, mautonta puuroa, paitsi silloin kun sirkat tai kuivuus vievät sadon – silloin pureskellaan lehtiä ja juuria.
Lapset eivät voi mennä kouluun, koska heidät tarvitaan ruoan ja veden etsimiseen. Ei ole sähköä, elämä eletään auringon syklin mukaan. Lapsesi saattaa kuolla likaisen veden aiheuttamaan ripuliin, koska et voi hankkia hänelle antibiootteja. Lapsia kannattaakin olla paljon, koska ainakin puolet heistä kuolee jo ennen viidettä ikävuotta.
Äärimmäistä köyhyyttä on myös länsimaissa, siis tässä ympärillämme, silloin päivää kohti laskettu tuloraja siirtyy kymmenestä kolmeenkymmeneen dollariin. Kadulla asuvat lähimmäisemme lakaisemme mieluusti näkymättömiin ajatellen, että kyseessä ovat ’vain’ narkkarit, alkoholistit tai mielisairaat, jotka haluavat elää vapaina. Kukaan ei halua asua kadulla, mutta elämä on joskus liian monimutkaista. Irtisanominen työpaikasta saattaa olla se laukaiseva tekijä, joka pakottaa meidät kadulle.
Lisäksi asumme maassa, jossa verotustaso on alhainen – hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen turvaverkkoa ei pystytä maksamaan yhteisin varoin. Joka puolella maailmaa kadulla asuvat, kodittomat, lisääntyvät, olipa sitten kyseessä Los Angeles, Vancouver tai Lontoo. Suomessa katsotaan olevan n. 4.000, Kreikassa 40.000 ja koko maailmassa n. 150 milj. koditonta.
Neljäkymmentä vuotta sitten n. 40 % maapallon väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Kaksikymmentä vuotta sitten luku oli jo puolittunut. Tänään noin miljardi ihmistä on edelleen vaikeuksissa, riittäisi, että päivätulot saataisiin kasvamaan neljään dollariin (= alle neljään euroon) ja tilanne muuttuisi ratkaisevasti: talouksissa olisi sähkö, veden hakuun menisi vain puoli tuntia, perhe voisi hankkia lieden ruoanlaittoon, mopon kulkuneuvoksi ja patjat savilattialla nukkumisen sijaan. Lapset voisivat mennä kouluun ja oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan, jolloin heidän mahdollisuutensa työpaikan saantiin paranisivat oleellisesti.
Minä haluan kiittää sinua siitä, että autat, omien kykyjesi ja mahdollisuuksiesi mukaan. Sinun ansiostasi maailmamme paranee koko ajan. Muistathan: mitä enemmän annat, sitä enemmän saat.
Loading ...
