Eläkeputken katkaisua on palloteltu vuosikausia. Nyt siitä tulee loppu. Sanna Marinin (sd.) hallitus lupasi jo alkutaipalellaan parantaa yli 55-vuotiaiden työllisyyttä. Keinoista paras on eläkeputken katkaisu.
Eläkeputki tarkoittaa sitä, että nykyisin joko 61 tai 62 vuotta täyttäneet voivat jäädä ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen lisäpäivillä ”eläkkeelle” siihen asti, kunnes he saavuttavat 65-vuoden työeläkeiän.
Putki-ikää on nostettu, kun sitä ei ole poliittisen rohkeuden puutteessa uskallettu katkaista. 1980-luvun alussa putken pääsi jo 55-vuotiaana. Sen jälkeen tuli kynnykseen pari vuotta lisää ja nyt tuota rajaa on hilattu yli 60 vuoteen.
Jos putki katkaistaan ilman pehmennyksiä, niin ikääntyvä työntekijä joutuu 500 ansiosidonnaisen korvauspäivän jälkeen työmarkkinatuelle, joka on reilut 700 euroa miinus verot.
Suomessa yli 60-vuotiaan on vaikea työllistyä, jopa 55 vuotta täyttäneiltä tulee kommentteja, että he ovat liian vanhoja saadakseen töitä.
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt yrittivät hallituksen asettamassa työryhmässä saada ratkaistua putken katkaisun. Yritykseksi jäi.
Nyt hallituksen pitäisi täyttää lupauksensa. Etenkin vasemmistopuolueet kipuilevat asian kanssa. Päätös osuu juuri heidän ydinkannattajiinsa.
Keskusta taas lähtee siitä, ettei yritysten rasitusta saa nostaa.
Monessa muussa maassa ikääntyvien työssä pysyminen on ratkaistu sillä, että heidän irtisanomisensa on tavattoman kallista työnantajalle ja vastaavasti työssä pitäminen edullisempaa alennetuilla sosiaali- ja muilla välillisillä työnantajamaksuilla.
Meillä verrataan usein Ruotsin tilanteeseen. Ero on selvä. Siellä ikääntyviä on työn syrjässä kiinni yli 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin Suomessa.
Ruotsissa ei eläkeputkea ole ja irtisanomisjärjestys on selkeä. Viimeksi taloon tulleet saavat lähteä ensimmäiseksi. Suomessa katsotaan työntekijän hyötyä yritykselle.
Ruotsissa lähdetään sitä, että nuoremman pään työntekijät löytävät uuden työn ikääntyneitä helpommin, ja heillä on paremmat eväät ammatin vaihtoon tai lisäkoulutukseen.
Kun suomalainen lähtee putkeen, hän myös siellä pysyy ja rumentaa pitkäaikaistyöttömien tilastoa.
Irtisanomistilanteissa Suomessa puhutaan eläkejärjestelyistä. Yleensä käsiä nousee pystyyn putki-iässä olevilta, kun vapaaehtoisia lähtijöitä kysytään. Tämä tapa on molemmin puolin hyväksytty ilman suurempaa meteliä.
Hallituksen ratkaisua ei ole kovin vaikea ennakoida. Muutosturvaa kasvatetaan, ikääntyvien työssä pitämistä helpotetaan alentamalla heihin kohdistuvia maksuja ja putki katkaistaan asteittain nostamalla sen alkamisikää, kunnes 500 päivää ansiosidonnaista riittää suoraan työeläkkeelle pääsyyn.
Kaikki eväät ratkaisun tekemiseen ovat selvillä. Aikaa vie enää poliittinen pähkäily siitä, miten selvitä päätöksestä mahdollisimman vähällä suosion laskulla.
Ilman kolhuja eivät vasemmistopuolueet päätöksestä selviä. Keskustalle vaikeaa taas on työnantajien kustannusten nousu.
Suuri vaara on, että poliittinen pelkuruus ajaa nahkapäätökseen, joka vesittää vaikutukset tai siirtää ne pitkälle tulevaisuuteen.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos
Loading ...
