Suomessa on yhä enemmän ihan asuttavia, mutta rahallisesti lähes arvottomia asuntoja.
Tällaisia asunnot sijaitsevat väkeään menettävissä, ikääntyvissä kunnissa, jotka sijaitsevat kaukana kasvukeskuksista.
Ilmiö on jatkunut jo pitkään, mutta siitä on ryhdytty puhumaan vasta nyt. Presidentti Sauli Niinistö mainitsi, että voisiko arvottomaksi käyneen torpan omistajalle maksaa jonkin sortin talontapporahaa siinä tilanteessa, jos hän muuttaa muualle töihin.
Uudempi ilmiö asuntojen arvon laskussa on se, että sellaisissakin kaupungeissa, joissa keskustan asuntojen hinnat pitävät pintansa ja jopa nousevat, lähiöiden asunto-osakkeitten hinnat romahtavat.
Saman kuntoisen asunnon hinnanero saattaa joissain kaupungeissa olla tuhansia euroja neliöltä, vaikka välimatka ei ole kuin parisen kilometriä.
Kyse on paljolti myös mielikuvasta. Tietyt alueet ovat leimautuneet aikojen saatossa huonoiksi, eikä maineesta päästä eroon, vaikka tilanne olisi tänä päivänä vallan toinen.
Ongelmallista lähiöiden kerrostalo-osakkeiden kohdalla on myös remontointi. Jos pitää tehdä putkiremontti ja parantaa energiatehokkuutta, remontti nostaa asumiskustannuksia, mutta ei välttämättä lainkaan asunnon arvoa.
Pankitkin suhtautuvat tällaisten kerrostalojen remonttilainoihin hyvin kriittisesti.
Ihan sama on tilanne vanhojen maaseututorppien kanssa.
Ilmiö onkin aiheuttanut sen, että asuntokantamme rapautuu kovaa vauhtia.
Harvinaisia eivät ole tilanteet, joissa pitkään ja hartaasti maksettu perheen rintamamiestalo menettää arvonsa, kun se on kokonaan maksettu. Käyttöarvo toki jää. Jos paikkakunnalla ei ole työtä ja palvelutkin katoavat, käyttöarvostakin muodostuu hyvin kyseenalainen.
Voittajia tässä asuntopelissä ovat ne, joiden asunto sijaitsee kasvukeskuksessa tai kaupungin keskustassa. Sellaisillakin paikkakunnilla, joissa asuntojen arvo keskimääräisesti laskee, keskustan kerrostaloasuntojen hinta voi jopa nousta, joskin paljon maltillisemmin kuin kasvukeskuksissa.
Suomessa ei ole liioiteltua puhua asumisen kriisistä. Toinen puoli tulee edellä kerrotusta kehityksestä ja toinen kasvukeskusten asuntohintojen ja vuokrien jatkuvasta noususta.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kohtuullisten kulkuyhteyksien varrella olevien asuntojen hinnat ovat karanneet tavallisen palkansaajan ulottumattomiin.
Kun hinta nousee, nousevat myös vuokrat.
Kasvukeskuksissa yli puolet asuu vuokralla ja monesti yhä ahtaammin, koska perheelle sopivien asuntojen vuokrat nousevat liian korkeiksi.
Suomalaisen asumisen ongelmat tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Yhden osan laskusta muodostavat valtion maksamat vuokratuet. Ne lasketaan jo miljardeissa.
Nuo kasvukeskusten ulkopuolella asuvat, asunnon takia jumiin jääneet, eivät voi lähteä muulle töihin. Työttömyyskorvausta maksetaan ihmiselle, jolla olisi töitä toisella paikkakunnalla, mutta muuton estää se, ettei asuntoa saa myydyksi eikä vuokratuksi.
Kymmenien miljardien menot aiheuttavat julkiset rakennukset. Ei kuntaa, kaupunkia tai kylää, jossa lapset eivät kävisi kouluaan väistötiloissa. Koulurakennuksissa on hometta tai muita sisäilmaongelmia.
Myös sairaaloissa ja virastoissa kärsitään sisäilmaongelmista.
Tietotekniikan piti muuttaa monia töitä etäällä tehtäviksi. Elettiin illuusiossa, että nörtit muuttavat maalle ja pelastavat taantuvat kylät. Kävi päinvastoin. Halu keskuksiin, keskustaan ja kerrostaloihin kasvaa. Ne lähtevät, jotka voivat.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
