Kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti, ettei se enää osallistu keskitettyihin palkkaratkaisuihin, ryhdyttiin voimaperäisesti puhumaan Suomen mallista.
Siinä ideana on, että vientiliitot tekevät päänavauksen ja muiden on seurattava perässä joko samansuuruisilla tai alemmilla korotuksilla.
Työntekijäpuoli ei näyttänyt mallille vihreää valoa. Käytännössä malli kuitenkin toteutui melko hyvin. Esimerkiksi julkisella puolella korotukset jäivät paljolti kikyn ansiosta vientialoja pienemmiksi, kun vielä lomarahoja leikattiin.
Viime palkkakierros paransi kilpailukykyä ja oli osaltaan vaikuttamassa työllisyyden myönteiseen kehitykseen sekä julkisen talouden tasapainottumiseen niin, ettei julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvanut, vaan jopa aleni hivenen.
Nyt on uusi palkkakierros edessä. Kikyn tuoma työajan pidennys ilman palkkakompensaatiota halutaan purkaa. Lisäksi eniten ratkaisusta kärsineet julkisen puolen työntekijäliitot vaativat lähes kahden prosentin palkankorotuksia. Eli hyvitystä korkojen kera.
Tulevasta palkkakierroksesta muodostuukin äärimmäisen vaikea. Samalla kun kasvuvauhti maailmantaloudessa hiipuu, korotuspaineet kasvavat.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) johtama hallitus antoi pallon työehdoista työmarkkinajärjestöille. Lähiviikkoina liittojen pitäisi tulla ulos esityksineen.
Monta kertaa aikaisemmin hallitus on toiminut ratkaisujen kätilönä antamalla veronalennuksia ratkaisujen voiteluaineeksi. Nyt pelivaraa ei veroaleen ole. Hallitus lisää valtion menoja yli miljardilla, joten suunta on pikemminkin ihan toinen.
Suomi elää avoimessa taloudessa. Jotta tuotteet menisivät maailmalla kaupaksi, on niiden oltava hinnaltaan ja laadultaan kilpailukykyisiä. Sekään ei välttämättä riitä. Suomessa valmistetaan etupäässä investointitavaroita.
Jos ja kun maailmantalouden näkymät ovat sumuiset kauppasotien ja brexitin takia, investointeja helposti lykätään.
Sikäli Suomessa on hyvä tilanne, että telakkateollisuuden tilauskirjat ovat vuosiksi eteenpäin täynnä, ja metsäteollisuuden investointihalukkuus uusiin sellutehtaisiin tai nykyaikaisemmin sanottuna biojalostuslaitoksiin ei ole hiipunut.
Siitä huolimatta Suomen työmarkkinoita on merkittävästi uudistettava. Yhä enemmän pitää siirtyä yrityskohtaisiin sopimuksiin, joissa pohjataso tulee liittotasolta, mutta muista ehdoista voidaan sopia paikallisesti.
Saksassa näin tehtiin ja maassa vallitsee lähes täystyöllisyys. Meillä nuo rakenteet jäivät uudistamatta tuolloin, kun Nokian buumin tuoma kasvu peitti rakenteelliset ongelmat alleen.
Työ ja työpaikatkin kohtaavat Suomessa huonosti. Kohtaanto-ongelma on sekä alueellinen että osaamisvajeesta johtuva. Molemmat voidaan hoitaa. Rinteen hallituksen plussaksi pitää laskea se, että ohjelmassaan se lupaa panostaa lisää rahaa työhön ohjaukseen, kuntoutukseen, koulutukseen ja joustavuutta ammatista toiseen siirtymiseen.
Myös hallituksen esittämä palkkatuen hakemisen helpottaminen auttaa työnsyrjään kiinni pääsyä. Aikaisemmin tukihakemuksista yli puolet joutui roskakoriin puutteellisen täytön takia.
Suomessa pitää muistaa se perusopetus, joka jo 1990-luvun lopulla taottiin palkkaneuvottelijoiden kalloihin. Enää ei voida devalvoida. Kilpailukyky pitää hankkia matalilla korotuksilla, tuottavuuden nostolla ja kovalla julkisen puolen kulukurilla.
Sari sairaanhoitaja -lupaukset ja kuoppakorotukset kuuluvat menneeseen aikaan. Joustavuus ja ketteryys niin työmarkkinoilla kuin julkisessa taloudessa luovat Suomen menestykselle otollisen pohjan.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
