Siinä ne taas ovat, seuraavat vaalit jo edessä. 26.5. äänestetään ihmisiä EU:n parlamenttiin. Äänestäjien kiinnostus vain näyttää olevan vähäistä. Eduskuntavaaleissa äänestysprosentti nytkähti karvan verran ylöspäin, mutta EU-vaaleissa odotetaan toisenlaista suuntaa. Viimeksi eurovaaleissa vuonna 2015 suomalaisista äänesti 39 prosenttia, kun ulkosuomalaiset laskettiin mukaan.
Eivät suomalaiset silti ole yksin, vaan äänestysaktiivisuus on vain hivenen puolivälin alla. Belgiassa ja Luxemburgissa äänestetään ahkerimmin, kuinkas muuten. Siellä voi kadullakin nähdä EU:sta konkreettisia etujakin, toisin kuin Slovakiassa ja Tsekissä, joissa äänestysprosentti jää alle 20. EU-jäsenyyden etuja on näissä maissa vaikea erottaa, eikä Britannian Brexit taida äänestämisen mielekkyyttä perustella. Suuri tekijä epäluuloihin on siinä, että europarlamentaarikot näyttäytyvät enemmän EU:n edustajilta omassa maassaan kuin oman maansa edustajilta EU:ssa. Koskee se suomalaisia meppejäkin, joista osa on tehnyt europarlamenttiin omat mandaattipaikkansa. Vaihdoksia on kuitenkin vaikea saada aikaan, jos uusia äänestäjiä ei markkinoille löydy. Ehkä tässä olisi perussuomalaisten ehdokkaana olevalla Teuvo Hakkaraisella suuri mahdollisuus.
Eduskuntavaalien äänestysprosenttiin vaikutti jonkin verran ulkosuomalaisten kirjeäänestys, joka oli nyt ensi kerran käytössä. Seuraavalla kerralla vaikutus voi olla suurempikin, jos mahdollisuutta markkinoidaan kunnolla. Ruotsin esimerkki kertoo, että vasta toisella kerralla kirjeäänestys alkaa toimia. Nyt energia kului suurelta osin itse prosessin – päätökset eduskunnassa, äänestysmateriaalit yms. – hoitamiseen, eikä vaalitiedotukseen enää löytynyt riittävästi voimia oikeusministeriön tai ulkosuomalaisjärjestöjen piirissä. Ja erityisesti silmään pisti puolueiden hidasliikkeisyys. Hyvä esimerkki – siis huono – on Ruotsi, jossa on 109.000 Suomen vaaleissa äänioikeutettua. Mutta yksikään puolue ei kiinnostunut heistä, ei edes Sdp. Miksi?
Mutta siis eurovaaleihin takaisin: tärkeätä olisi äänestää. Ja vielä tärkeämpää olisi äänestää Suomen edustajaa Brysseliin, ei Brysselin edustajaa Suomen poliittisille markkinoille.
Jarmo Virmavirta