Kun Tapani Laiho ja Hanna Vuorio reilut 10 vuotta sitten päättivät hankkia loma-asunnon Mijasista, heillä oli mielessään selvä visio: Käydään useamman kerran vuodessa parin viikon lomilla nauttimassa kauniista maisemista, lämmöstä ja kaikesta muusta mukavasta mitä Aurinkorannikko tarjoaa. Ja kun sitten eläkepäivät aikanaan koittavat, voidaan olla pidempään kerralla.
Laihot valitsivat asuinpaikakseen Calanovan alueen La Cala de Mijasista. Paikka sijaitsee rauhallisella alueella golfkentän laidalla, taustanaan kauniisti kumpuilevat Mijas-vuoret.
Maisemat ovat edelleen silmiä hivelevän kauniit ja sijainti siinä mielessä rauhallinen, ettei alueella ole esimerkiksi massiivista liikennettä.
Mutta itse rauha ja hiljaisuus ovat ainakin toistaiseksi mennyttä.
Naapurissa oli kierrätyskeskus
Tänä päivänä Laihot joutuvat heräämään joka arkiaamu seitsemältä räiskeseen, paukkeeseen, moottoreiden jylinään, rekkojen peruutussummereiden huutoon, murskaimien jyrinään ja muuhun vastaavaan meteliin.
Mekkala on peräisin kadun toisella puolella, suoraan heidän parvekkeensa kohdalla toimivasta jätteenkäsittelylaitoksesta.
– Kun ostimme asunnon tammikuussa 2014, tuossa vastapäätä toimi tavallinen kierrätyskeskus, josta ei kuulunut käytännössä mitään melua, Tapani Laiho viittaa kyseiseen laajaan tonttiin.
– Silloin alueella säilytettiin lähinnä rakennustarvikkeita, ja nekin oli järjestetty siististi pinoihin.
Vaikkei naapuritontti siis ehkä silloinkaan ollut mikään seudun kaunistus, ei se myöskään aiheuttanut mitään merkittävää haittaa. Ei visuaalisesti eikä muutoinkaan.
Tilanne kuitenkin muuttui.
Mekkala alkaa aamuseitsemältä
Vuonna 2019 kierrätyskeskuksen toiminnassa tapahtui ensimmäisen kerran muutos ikävämpään suuntaan.
– Tuolloin vuonna 2019 kierrätyskeskuksen toimintaa laajennettiin. Siellä alettiin suorittaa ilmeisesti teräskonttien tai muiden vastaavien purkamista, koska sen jälkeen sieltä on kuulunut ankaraa rälläköintiä ja moukarointia, Tapani harmittelee.
Samassa yhteydessä myös työkoneiden ja rekkojen liikenne tontilla muuttui totaalisesti. Siitä lähtien naapurustossa on jouduttu totuttelemaan työkoneiden ja muiden vastaavien peruutusvaroittimien piipitykseen aamuvarhaisesta lähtien. Myös lauantaisin.
– Se piipitys on suorastaan raivostuttavaa, Laiho noituu.
Viimeinenkin rauha meni
Jos ei aamuvarhaisesta alkanut rälläköinti, varoitussummereiden konsertti ja muu meteli ollut tarpeeksi, niin vuoden 2024 alusta jätteenkäsittelylaitokseksi muuttuneen firman toiminta siirtyi vielä uudelle tasolle.
– Tämän vuoden alusta on kaiken aiemman lisäksi tullut kaikenlaisen puujätteen murskaaminen valtaisalla diesel-käyttöisellä, telaketjuilla kulkevalla murskaimella. Puujätettä kuljetetaan edestakaisin useilla kaivinkoneilla ja puskutraktoreilla, Tapani puuskahtaa.
Itse asiassa puunmurskaimia on viime aikoina tuotu alueelle lisää, joten nyt niitä on monta, ja myös melu on moninkertainen.
Puunmurskaimet, kuten kaikki muukin toiminta jätteenkäsittelylaitoksella näkyvät selvästi myös laihojen parvekkeelta, mutta vielä selvemmin ne kuuluvat.
”Asemakaavan vastaista toimintaa”
Erikoiseksi, ja toivottavasti poikkeukselliseksi, tilanteen tekee ainakin kaksi asiaa.
Ensinnäkin, Laiho ja Vuorio, tai kukaan mukaan asukas naapurustossa ei ole saanut mitään ennakkotietoa, varoitusta tai muutakaan informaatiota siitä, että aiemmin hiljaisen kierrätyskeskuksen toiminta muuttuu radikaalisti. Saati että asiaan olisi kysytty asukkaiden lupaa tai edes mielipidettä.
Toiseksi, aluetta ei ole kaavoitettu minkäänlaista häiriötä aiheuttavaan käyttöön.
– Käsittääkseni kaikki aikaisempi toimintakin on ollut yleiskaavan ja asemakaavan vastaista, mutta sen kanssa ollaan tässä jotenkin pärjäilty. Nyt tämän vuoden alusta meteli on ollut kuitenkin sellaista, ettei sitä voi enää katsoa läpi sormien, Laiho toteaa.
– Itse olen Turun kaupungin palveluksesta eläköitynyt kaavoitusarkkitehti, enkä mitenkään voi ymmärtää, miten tällainen toiminta voi olla sallittua, ilman asemakaavaan, tai yleiskaavaan merkittyä häiriötä tuottavan teollisuusalueen aluevarausta, asuinalueen välittömässä läheisyydessä, hän hämmästelee.
Parvekkeesta tuli käyttökelvoton
Jätteenkäsittelylaitoksen melu tuottaa alueen asukkaille monenlaista haittaa.
– Ennen meillä oli tapana juoda aamukahvit usein tuossa keittiön puolen parvekkeella, mutta siitä on tullut käyttökelvoton melkein koko päiväksi, Tapani kuvailee.
– Työt, ja sitä myötä meteli, alkavat aamulla seitsemältä ja jatkuvat iltaseitsemään asti. Tällä parvekkeella ei voi käytännössä tehdä mitään ennen iltaseitsemää.
Lauantaisinkin työt jatkuvat iltapäivään asti.
Sen lisäksi meteli tunkeutuu luonnollisesti myös sisätiloihin. Yleisenä käytäntönä Aurinkorannikollakin on se, että taloyhteisöissä on hiljaisuus aamukahdeksaan asti. Tätäkään rajaa jätelaitos ei kunnioita.
Myös haju- ja pölyhaittoja
Taloyhteisö jossa Laiho ja Vuorio asuvat on laaja, siihen kuuluu kymmenen rakennusta, joissa on kaikkiaan noin 250 asuntoa.
Tapani kertoo, että iso osa asukkaista on ulkomaalaisia, ja joukossa on myös muutama muu suomalainen heidän lisäkseen.
Pahiten meluhaitta häiritsee kahta tai kolmea rakennusta, jotka ovat lähimpänä jätelaitosta. Kyseessä on siis noin 50-75 asuntoa. Mutta myös kauempana sijaitsevat asunnot saavat osansa melusta. Ja myös pölystä.
– Melu ei ole tosiaan ainoa haitta jota tuolta tulee. Sen lisäksi kun tuuli käy jätelaitoksen suunnalta, tulee sekä hajuja, että joka paikkaan tunkeutuvaa pölyä puunmurskaimista, Laiho luettelee.
Lakimies laitettiin asialle
Tämän vuoden alussa alkanut puun murskaaminen ja muu lisääntynyt meteli nousi lopulta myös alueen asukkaiden sietokynnyksen yli.
– Meidän taloyhteisömme on yhdessä lähikiinteistöjen kanssa palkannut juristin selvittämään asiaa, Laiho kertoo.
Myös taloyhteisön espanjalainen presidentti on ottanut aktiivisen roolin epäkohdasta valittamisessa.
– Tammikuun alussa tämä puun silppuaminen alkoi ja maaliskuussa asiasta oltiin ensimmäisen kerran yhteydessä Mijasin kaupungintalolle. Sen lisäksi että taloyhteisö on valittanut asiasta, myös yksityiset henkilöt ovat tehneet valituksia, Laiho kertoo.
– Ongelmana on ollut se, ettei sieltä kaupungintalolta saatu asiaan oikein minkäänlaista vastausta, hän jatkaa.
Vihdoin valoa tunnelin päässä
Maaliskuusta tähän päivään mennessä tilanteesta on tehty valitus mm. kansalliskaarti Guardia Civilin luonnonsuojelusta vastaavalle elimelle SEPRONAlle (Servicio de Protección de la Naturaleza), Mijasin kaupungintalolle sekä Mijasin paikallispoliisille, samoin kuin Andalusian aluehallinnon ympäristödelegaatiolle.
Keväällä alkanut valituskierre näyttäisi vihdoin johtaneen ainakin jonkinlaisin tuloksiin. Ei niin, että jätelaitoksen toiminnassa olisi muuttunut mikään, mutta jotain toimenpiteitä kaupungin taholla on sentään tapahtunut.
Viimeisimmän taloyhteisölle toimitetun tiedon mukaan prosessi jätteenkäsittelylaitoksen siirtämiseksi on aloitettu. Kaupungintalolta saadun tiedon mukaan, kunhan hankkeeseen liittyvät byrokraattiset toimet ja paperityöt saadaan valmiiksi, jätelaitos siirretään nykyiseltä paikaltaan kauemmas asutuksesta. Niin ettei sen pitäisi enää näkyä eikä kuulua asuinalueelle.
Kauanko tuohon byrokratiaan kuluu ja kauanko sen jälkeen kestää saada laitos siirrettyä, kukaan ei tiedä.
– Sellaista puhetta on kuulunut, että kun paperisota sitten joskus on valmis, niin ehkä siitä menisi kolmisen kuukautta. Mutta saapa nähdä, Tapani Laiho puistelee päätään.
Ikäväähän tuo tietenkin naapurustolle on. Sinänsä toki vähän mietityttää että mitkä ne aiemmat kierrätyskeskuksen luvat ovat olleet – Jos ja kun se siinä ihan luvallisesti on ennenkin toiminut, joskin toiminta ilmiselvästi muuttanut muotoaan häiritsevämmäksi. Varmasti aikoinaan kun tuolle paikalle on ko pariskunta asettautunut, niin ovat tienneet että naapurissa kierrätyskeskus on ja se satavarmasti on vaikuttanut myös asunnon hintaan. Jokainen ymmärtää että tontti kierrätyskeskuksen naapurissa ei ole saman arvoinen kuin pelkästään asumiskäyttöön kaavoitetulla alueella. Jonkun sortin tietoisen riskin ko pariskunta on tainnut tehdä asunnon hankkiessaan ja sittemmin riski on toteutunut pahimmalla mahdollisella tavalla.