Suomalaisten maatalousyrittäjien tilanne on äärimmäisen vaikea. Rajusti nousseita tuotantokustannuksia ei ole saatu lisättyä hintoihin.
Monilla tiloilla harkitaan vakavissaan lopettamista etenkin eläköidyttäessä ja kun ei jatkajaa löydy.
Vakava tilanne uhkaa jo elintarvikeyhtiöiden raaka-aineiden saantia.
Kuvaavaa on, kun keskustan ministerit ovat hallituksessa esittäneet 300 miljoonaan avustusta maatalousyrittäjien ahdinkoa helpottamaan, on vaatimus leimattu useissa yhteyksissä vaalitempuksi.
Sitäkin se voi olla, mutta siitä ei maataloustuottajien hätä muuksi muutu.
MTK:sta kerrotaan, että tähän asti on selvitty poikkeuskeinoin. Tilalta toinen on mennyt muualle töihin, on hakattu metsää, käytetty kertyneitä säästöjä ja niin edelleen. Tällaiset keinot on kuitenkin nyt syöty.
Jopa sadat tilat ovat jo jääneet Suomessa jatkajaa vaille. Iso joukko on niitäkin, jotka pohtivat, jättääkö kylvöt tekemättä tai jättääkö kasvihuoneen ainakin talvenajaksi tyhjilleen.
Epätoivoisia alkavat olla ne nuoret tilalliset, jotka ovat tehneet isoja investointeja. Korkojen nousu, lannoitteiden ja energian hinnan kaksin- jopa kolmikertaistuminen lyö vasten kasvoja.
Alkutuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan ketju tuottaa ja tuo suomalaisen ruuan asiakkaan lautaselle. Alkutuottajat näkevät, että he ovat se heikoin lenkki, joka ottaa kovimmat iskut
Elintarviketeollisuus korostaa myös heidän tilanteensa heikentyneen. Kauppa taas puhuu, miten elintarvikekauppa on hyvin matalakatteista.
Alkutuottajille maksettavat korvaukset ovat toki nousseet, mutta kustannukset ovat nousseet vielä rajusti enemmän. Katse kohdistuukin yhä voimakkaammin kaupan suuntaan.
Eikä turhaan. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet 16 prosenttia vuodessa. Esimerkiksi Kesko näyttää hyötyneen tästä. Sen liikevoitto nousi vuoden takaisesta kahdeksan prosenttia.
Vastaavasti S-ryhmän tulostaso laski hieman. Kuitenkin paljon vähemmän kuin elintarvikkeiden valmistajien, saatikka maataloustuottajien.
Yksi perusongelma on siinä, että maataloustuottajien saamat hinnat perustuvat sopimuksiin. Sopimukset ovat monesti pitkiä ja usein tilanne on se, että niiden mukaan mennään, vaikka kustannukset ovatkin kesken sopimuskauden oleellisesti nousseet.
Eikä neuvottelutilanne ole kaksinen. Alkutuottajat ovat ketjussa se heikoin lenkki, joka joustaa. Äärimmäisen keskittynyt kauppa vie ja muut vikisevät.
Maataloustuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken on keskusteltu paljon. Nyt olisi tekojen vuoro. Ilman tukea ja kustannusajon uudistusta ei kotimaisen ruoan saanti ole jatkossa itsestäänselvyys.
Huoltovarmuuskeskusteluissa on Suomessa puhuttu vain energian saannin turvaamisesta. Viimeistään nyt, kun ensi kesän tuotannoista päätetään, olisi korkea aika puhua myös ruoantuotannon varmistamisesta.
Istuvalla Sanna Marinin (sd.) hallituksella on hyvä tilannekuva ruuantuotannon ongelmista. Siitä ei ole kyse.
Yksi ongelma on tukien kohdentaminen. On äärettömän vaikea toimia niin, että tilakohtaiset ongelmat huomioitaisiin. Korkomenot, sähkösopimuksen ehdot, rehujen ostot jne. Kaikki vaikuttavat siihen, miten tila pärjää vai pärjääkö.
Koronatukien heikko kohdentuminen on vielä hyvin päättäjien muistissa.
Loading ...
