Toissa sunnuntaina luin olohuoneeni sohvalla nettiuutisia, kun kuulin seinän takana sijaitsevan hissin nousevan ylöspäin.
Hissin ääniin kiinnittää erityistä huomiota virka-ajan päätyttyä, koska talossani asuu vain muutama yksityishenkilö – hekin alemmissa kerroksissa. Loput huoneistoista ovat toimistokäytössä. Välillä niissä käy joku työajan ulkopuolella, joten hissin nouseminen lähes yläkertaan asti ei ole aivan poikkeuksellista.
Hissi pysähtyi toiseksi ylimpään kerrokseen. Seuraavaksi kuulin kaksi kovaa jysähdystä.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt mentiin oven läpi. Mutta mielikuva muurinmurtajalla varustautuneesta entisestä venkulasta tai huumehörhöstä keskellä päivää tuntui niin utopistiselta, että päädyin siihen, että joku vain pudotti lattialle pari painavaa laatikkoa, vaikka pauke oli valtava.
Pari tuntia myöhemmin, kello neljän aikaan iltapäivällä, lähdin tapaamaan ystävääni. Olin laskeutumassa portaita seitsemännestä kerroksesta alaspäin, kun kerrosta alempana huomasin, että alakerran toimiston ovesta oli todellakin menty läpi muurinmurtajan avulla.
Ei muuta kuin soitto poliisille ja sen jälkeen kiinteistön hallintoon, että he ottavat yhteyttä toimistohuoneiston omistajaan. Pari kansallispoliisin (Nacional) partiota saapui paikalle vikkelästi.
Kerroin, mitä oli kuullut ja jatkoin matkaani. Seuraavaksi aloin syyttää itseäni: Miksi en uskonut intuitiotani? Rosvot olisivat jääneet kiinni verekseltään.
Rosvojen murtautuminen oli kuitenkin malliesimerkki siitä, miten härski toiminta aiheuttaa ulkopuolisissa epäluuloja. ”Ei se voi olla totta.”
Rosvot saivat saaliiksensa käteistä rahaa, jota edelleen säilytetään monissa konttoreissa. Varkauden takia kiinteistörakennukseemme päätettiin heti seuraavana päivänä hankkia valvontakamera sekä vahvistaa katutason lukkomekanismia.
Mika Heikkilä
Loading ...
