Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, sanotaan. Näissä tapauksissa tunteet on vahvasti pelissä, mutta tapahtumat erottuvat selvästi siviilissä käyttäytymisestä.
Niin on tuossa rakkaassa suomalaisten suosikki pelissäkin, jääkiekossa, joka nostattaa niin pelaajissa kuin katsojissa tunteet pintaan, ilon tai surun saattelemana. Nämä tunteet saa aikaan sanallistakin viestintää vastapuolta kohtaan. Verbaalisesti lahjakkaat voivat nauttia sanomisistaan, kun vastapuoli iltapalan yhteydessä vasta älyää, mistä oli kysymys. Itsekontrolli voi joskus pettää ja silloin sanotaan tai tehdään anteeksipyynnön arvoisia asioita.
”V*tun mestishomo” on varmaan luetuin ja käsitellyin asia kiekkopiireissä menneellä viikolla, kun tietysti raumalainen huippupelaaja markkinoi linjatuomarin välityksellä pelivastustajaa kulovalkean nopeudella etenevässä mediakentässä. Asianomainen nimitelty ei edes kuullut tätä vähemmän mairittelevaa lausetta. Tarkkakorvainen ”seepra”(anteeksi) kylläkin.
Minä olisin tuossa kuulo vaiheessa tuomarina sanonut herjan heittäjälle, että ”se on kuka sanoo!” Näin minulle on opetettu jo lapsena suhtautumaan vastaaviin möläytyksiin.
Erittäin arvostettujen persoonien suusta on suoltanut monenmoista sanomista esimerkiksi Minna Canth: ”Tyhmät miehet saavat kernaasti kuolla.” Ja sitten meidän kaikkien Seppo Räty, joka kannusti Heli Rantasta kultamitaliheittoon sanomalla: ”Kiskaise niin että v**tu repeää.” Tai epäonnistumisen jälkeen Saksassa: ”Saksa on paska maa.” Ja tuoreimpana Sanna Marinin suusta: ”Helvetissä on erityinen paikka niille naisille jotka eivät auta toista naista!”
Ei aina tarvitsisi aina olla niin V*tun fiksu, kun ei oikeastaan olla. Onneksi ei vielä ole virallista ajatusten lukijaa.
ps. Pitäisikö kaukaloon ottaa viralliseksi kieleksi Tikitalk?
Loading ...
