Sami Lindberg: ”Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia”

Liian vähän D-vitamiinia saavat sairastuvat moniin sairauksiin muita helpommin, mutta tutkijat ovat epävarmempia siitä, mikä olisi terveyden kannalta paras D-vitamiinitaso. Jos tuoreen brittitutkimuksen tulokset pitävät paikkansa, paras pitoisuus on vähintään 90 nmol/l.

Cambridgen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin seerumin D-vitamiinipitoisuuden ja kuolleisuuden yhteyksiä 13-vuotisen seurannan aikana. Tutkimukseen osallistui 14.000 brittiläistä 42–82-vuotiasta, joiden seerumin 25-OH-D-vitamiinitasot mitattiin tutkimuksen alussa.

Tutkijat havaitsivat kuolleisuuden suurimmaksi ryhmässä, jonka veren D-vitamiinipitoisuus oli alle 30 nmol/l, joka täyttää D-vitamiinin vajauksen kriteerit. Heihin verrattuna riski kuolla seurannan aikana oli 15–35 prosenttia pienempi osallistujilla, joiden D-vitamiinipitoisuus oli suurempi.

Tässä tutkimuksessa pienimmässä kuolemanvaarassa olivat osallistujat, joiden veren D-vitamiinipitoisuus oli 90 nmol/l tai enemmän. Joissain tutkimuksissa korkeat D-vitamiinitasot on yhdistetty terveysriskeihin, mutta tässä tutkimuksessa sellaisista ei löytynyt viitteitä. Toisaalta D-vitamiinipitoisuus oli yli 120 nmol/l vain prosentilla osallistujista.

D-vitamiinilla on elimistössä monia tehtäviä. Vähäinen saanti on yhdistetty esimerkiksi diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka puolestaan lisäävät muistisairauksien todennäköisyyttä. Tautinsa vuoksi vaaravyöhykkeellä olevien diabeetikkojen dementiariskin on huomattu pienentyvän riittävän D-vitamiinin saannin myötä.

D-vitamiinitasojen ja vähäisemmän kuolleisuuden yhteys havaittiin senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin lukuisia elintapoihin ja osallistujien terveyteen liittyviä tekijöitä. Tutkijat selvittivät myös, mihin aikaan vuodesta osallistujien D-vitamiinitasot oli mitattu ja ottivat sen huomioon analyysissaan.

Brittien tulokset vahvistavat käsitystä riittävän D-vitamiinin saannin tärkeydestä ja viittaavat sopivan veripitoisuuden olevan keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla vähintään 90 nmol/l. Tämä alkaa olla lähellä tasoa, joka havaitaan päiväntasaajan seuduilla asuvilla luonnostaan.

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia etenkin syys- ja talvisaikaan, jolloin veripitoisuudet jäävät keskimäärin tasolle 45 nmol/l.

Jos oma D-vitamiinin saanti mietityttää tai haluat selvittää, onko käyttämäsi vahvuus riittävä, voit selvittää seerumin 25(OH) -D-tasosi laboratoriokokeella, joka mittaa D-vitamiinivarastojen määrää kehossa.

Epävarmuutta sopivasta määrästä lisää se, että Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa selvisi, että D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee yksilökohtaisesti. Tämän tutkimuksen mukaan neljäsosalla D-vitamiinivaste on matala.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö saa virallisesti suositellun määrän D-vitamiinia, hänen elimistössään se voi imeytyä niin huonosti, ettei elimistöllä kuitenkaan ole tarpeeksi vitamiinia käytössään.

Voikin olla järkevää mittauttaa oma D-vitamiinitasonsa ja sen perustella selvittää, onko oma D-vitamiinin saanti sopivalla tasolla ja mikä on itselle sopiva D-vitamiiniannostus.