Tapio Rautavaara kiipesi aikanaan ullakolle ja löysi isoisän olkihatun. Meikäpoika suunnilleen samaan aikaan löysi sieltä erikoisen pienen pakkauksen jossa luki Herkules. Hetken tutkittuani pakkausta tajusin sen olevan suojavaruste, senaikaisesti ”sadetakki”. Siinä sitten meni tovi kun sen käyttöä opettelin.
Siitä saakka olen suojannut itseäni yllätyksiltä, ettei käynyt niin kuin porilaiselle joka haki lääkettä lasten tulemista vastaan. Lääkäri määräsi käytettävän näitä ”sadesuojia” aina. Penskoja kuitenkin tuli vaan. Lääkäri tivasi, oletko muistanut aina käyttää niitä. Kaveri vastasi että vain kustessa ja naidessa olen ottanut pois.
Vähän samalta tuntuu tämän suojamaskin käyttö olevan. No, ei tämä vielä mitään. Meikäläiseltä viedään nyt sevenkymmppisenä lähikontaktin ilo, tämä koskee kaikkia fyysisiä kontakteja. Tarkoittaa myös sitä, kun aamulla herään seireeninomaisen linnunlaulun säveleen ja vieressä lepää kauniisti kaareutuvan siluetin omaava elämänkumppani, etten saisi muuten kuin… mielessäni. Silloin piirtyy väkisinkin kuva eilisillan uutiskehotuksesta, jossa parhaassa naimaiässä olevat muijat luulevat meikäläisten jo olevan eunukkiasteella ja antavat määräyksiä ihan tuosta vaan, lonkalta.
Totta kai pitää välttää ihmisruuhkia ja tutustumisia toisiin ihmisiin, vaikka kuinka puheripuli vaivaisi. Pelin henki nyt vain on se. Suojia olen käyttänyt monenlaisia, kypärää päässä, oikeaa sateenvarjoa, rokotuksia, munasuojia, maskeja jne. Sukelluspuku on jäänyt kokematta, enkä meinaa enää kokeillakaan, vaikka kuinka heräisin linnun lauluun.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
