Viimeisen kymmenen vuoden ajan yksi suurimmista keskustelunaiheista Aurinkorannikolla on ollut ikääntyneiden suomenkielisen hoivapalvelun puute. Tarve tiedetään, löytyykö asialle tukea Suomen valtiolta, se on hankkeen ratkaiseva kysymys.
Ratkaisun löytäminen on haasteellista. Kyse on toiminnasta, joka vaatii inhimillistä kosketusta. Ikääntyneiden hoivapalveluja ei voi ajatella pelkkänä liiketoimintana. Silti toiminnan pitää olla myös taloudellisesti kannattavaa.
Rannikolla on vuosien saatossa vieraillut useita ryhmittymiä, joiden tavoitteena on ollut hoivapalvelujen tuominen suomalaisten saataville. Liikkeellä ovat olleet sekä suuret toimijat että pienemmät yksityisyrittäjät. Toistaiseksi hankkeet eivät ole nytkähtäneet konkreettisesti eteenpäin. Osassa seinä on tullut vastaan rahoituksessa, osa hankkeista on kaatunut byrokratiaan, kululaskelmiin tai mahdollisen tuoton pienuuteen.
Tässä vaiheessa keskustelusta kannattaa unohtaa Esperit, Attendot ja muut jättiläiset, jotka ovat laiminlyönneillään muodostuneet kapitalismin irvikuviksi, ylikansallisen suurpääoman pedoiksi.
Työvoimakustannukset ovat hoivapalvelun ylivoimaisesti suurin kuluerä. Kuten tiedetään, suuria henkilöresursseja tarvitsevat yritykset ovat jo pitkään siirtäneet toimintojaan Espanjaan. Syy on yksinkertainen, pienemmät työvoimakustannukset.
Myös hoiva-alalla sama järjestely olisi mahdollista. Ihmiset tulevat Espanjassa toimeen huomattavasti pienemmällä palkalla kuin Suomessa. Näissä tapauksissa ei ole kyse työntekijän riistämisestä, hän voi valita vapaaehtoisesti alhaisemman tulo- ja hintatason maan. Elintaso pysyy vähintään samana Espanjaan siirryttäessä.
Koska palvelut pystytään toteuttamaan halvemmalla, hoivapaikan yksikköhinta tulee Suomelle halvemmaksi Aurinkorannikolla. Uusittujen verosopimusten aikana valtio ei myöskään menetä merkittävästi verotuloja eläkeläisten siirtyessä Espanjaan. Työntekijöiden verotulojen ja tiettyjen välillisten verojen menetys on pisara säästöjen meressä.
Aihe ei ole poliitikoille helppo. Täällä käydessään he ymmärtävät mistä on kyse. Koti-Suomessa tällaisten asioiden esille tuominen on tulenarkaa. Kateus voittaa kiimankin. Toivottavasti joku päättäjistämme uskaltaa ottaa asian esille ja latoa faktat pöytään ilman ylimääräisiä arvolatauksia.
Pääkirjoitus