Koronan tartuntaluvut ovat Suomessa, Espanjassa ja lähes kaikkialla korkeammalla kuin kertaakaan pandemian aikana.
Sairaaloihin ei kuitenkaan ole ollut lähellekään samanlaista ryntäystä kuin esimerkiksi keväällä 2020, jolloin koronan ensimmäinen aalto pyyhkäisi Euroopan yli. Esimerkiksi Andalusian terveyshallinto kertoo, että vuosien 2019 ja 2020 vuodenvaihteen tienoilla sairaaloissa oli jopa enemmän hoidettavia hengitystieinfektioiden johdosta.
Korona siis tarttuu tällä hetkellä ärhäkämmin kuin koskaan ennen. Sen aiheuttama tauti on kuitenkin selvästi lievempi kuin edellisten aaltojen aikana.
Virus käyttäytyy nyt eri tavoin, myös se haluaa säilyä hengissä, eikä tappaa kaikkia kantajiaan. Kuitenkin rokotuskattavuuden kipuaminen yli 80:n prosenttiin on todennäköisesti suurin yksittäinen syy paineen hellittämiseen sairaaloiden ovilla.
Rokotukset eivät ole pystyneet estämään tartuntojen leviämistä. Sen sijaan on kiistaton fakta, että rokotussuojan saaneilla koronan vakavaa muotoa esiintyy erittäin vähän. Se ei ole mielipide-, arvo-, salaliitto-, valtamedia-, suomettumis-, eikä mikään muukaan selittelyä kaipaava asia. Se on totta. Ilman kattavaa koronarokoteohjelmaa Euroopan terveydenhuolto olisi jo romahtanut.
Sen sijaan selkeä arvokysymys on se, tuleeko yhteiskunnan kantaa vastuu sellaisten ihmisten hoitamisesta, jotka eivät mahdollisuudesta huolimatta ole halunneet ottaa rokotuksia. Sivistyneen hyvinvointiyhteiskunnan perusarvoihin kuuluu pitää huolta apua tarvitsevista. Sellaiset ihmiset, jotka haluavat jättää rokottamattomat oman onnensa nojaan, kannattavat fasistisia hallintotapoja.
Sellaiset koronadenialistit ja rokotevastaiset, jotka nimittävät rokotuksensa ottaneita perässä vedettäviksi lampaiksi, ovat edellä mainittujen fasistien peilikuvia. Heidän näkemyksensä perustuu vakavaan egoistiseen luonnehäiriöön.
Uskotaan, toivotaan ja luotetaan siihen, että tämä talvi on koronaviruksen viimeinen rykäys. Keväällä kaikki on toisin.
Pääkirjoitus