Toisaalla lehdessä uutisoidaan Málagan provinssin liikennekuolemista kuluneen kesän aikana. Heinä-elokuussa liikenneonnettomuuksissa menehtyi alueella viisi henkilöä. Jokainen liikennekuolema on toki turha, mutta kun elokuussa katselee teiden ruuhkia, on hämmästyttävää, ettei vakavia haavereita satu enempää.
Positiivista on se, että vaikka liikennemäärät ovat kasvaneet merkittävästi, trendi kuolonkolareissa on jo pitkään ollut laskeva.
Eniten ihmetystä herättää se, että ruuhkaisilla kaduilla ja maanteillä puikkelehtivat mopo- ja skootterikuskit selviävät hengissä. Vaarallisia läheltä piti -tilanteita on jatkuvasti, mutta jollain konstilla mopomies ehtii aina ajoissa alta pois.
Liikennekulttuuri Espanjassa poikkeaa merkittävästi Suomen vastaavasta. Suurin ero lienee väistämisessä. Suomessa tietä ei hevin anneta, omista oikeuksista pidetään kiinni viimeiseen saakka. Espanjalaisessa liikenteessä tilaa löytyy aina, se tosin pitää ottaa rohkeasti.
On ihailtavaa, kuinka hyvin espanjalaiset ovat omaksuneet ns. vetoketjuliikenteen. Omasta etuajo-oikeudesta luovutaan, kun nähdään, että muuten sivutieltä kääntyvät joutuvat odottamaan järjettömän pitkään, ennen kuin tilaa löytyy. Liikennemäärät täällä ovat niin suuria, että ilman tällaista joustavuutta homma ei toimisi alkuunkaan.
Kuten aiemmin mainittiin, Espanjassa liikenteessä paikka on otettava, sitä ei tarjota automaattisesti. Esimerkiksi vetoketjuliikenteessä väliin on rohkeasti mentävä. Joka toiseen väliin syntyy tilaa, kun sen auton nokan sinne sopivan röyhkeästi tunkee. Aivan sama röyhkeyden tarve vallitsee myös kaistanvaihtotilanteissa maanteillä ja moottoriteillä. Jos jää paikalleen odottamaan, että joku antaisi tilaa oma-aloitteisesti, voi matka venähtää ajallisesti melko pitkäksi.
Pääkirjoitus
Loading ...
