Istun kahvilassa ja katson merelle. Laineet iskevät rantaan, aurinko paistaa ja lokit lentelevät taivaalla. Nautin olostani. Ohi kävelee ihmisiä ja katselen heitä uteliain silmin. Ihmisten kasvoista paistaa tyytyväisyys ja hymy karehtii monen huulilla. Hymy nousee myös itselleni ja mietin kuinka onnellinen olen, kun saan olla ja nauttia olostani.
Sitten hätkähdän omaa ajatustani. Siis miksi tunnen voivani nauttia olostani vain täällä etelän auringon alla, miksi en muka ole onnellinen koti-Suomessa? Ensin etsin tekosyitä mustasta kelistä ja auringottomuudesta. Mutta kun alan tarkemmin miettimään niin syy onkin se, että Suomessa olen vanginnut itseni rutiineihin ja tuntenut pienten nautinnon hetkien olevan ajanhukkaa. Herätys, aamupala, menoksi, kotiin, ruokailu, lasten harjoitukset, kotiin, iltapala ja nukkumaan. Tämä toistuu rutiinilla päivästä toiseen, ilman hemmotteluhetkiä. Vain arkista aherrusta.
Täällä voin työpäivän jälkeen istua kahville ja nauttia rauhassa kupillisen. Kirjankin olen avannut useamman kerran. Miksi siis en voisi koti-Suomessa ottaa hetkeksi kirjaa käteen, nauttia kahvikupposen rauhassa tai vaikka istahtaa toviksi ja kuunnella musiikkia? Nämä pienet hetket eivät aikataulullisesti vie paljoa aikaa, mutta antavat paljon.
Ymmärrän nyt ettei pienistä hetkistä nauttimiseen tarvitse kauas lähtemistä, vaan myös arjessa voi nauttia elämästä jos vain niin päättää. Täältä tuliaisena aionkin viedä uudet tavat mukanani. Tulen tarkastelemaan omaa arkeani uusin silmin ja otan siihen mukaan pienet omat hetkeni, jolloin irtaudun rutiineista ja nautin olostani.
Kannustankin jokaista tarkastelemaan omia tapoja ja ottamaan arkeen mukaan hetkiä joista nauttii. Ravistellaan yhdessä rutiineja.
Virpi Pietarinen
Kirjoittaja on Fuengirola.fi -lehden työharjoittelija
Loading ...
