Ihmiselle tulee elämän aikana monta kertaa tilanteita, joissa pähkäily ja ratkaisun tekeminen siirtyy ja siirtyy. Haetaan mielessään mikä olisi oikea ratkaisu. Kuka sen voisi tietää? Mielestäni ei kukaan, koska tulevaisuus on hämärän peitossa meille jokaiselle. Oikea ratkaisu on oikea, jos se täyttää moraaliset ja lain vaatimukset. Siinä liikkumavaraa on ihan tarpeeksi.
Ratkaisemattomuus voi viedä, tai yleensä viekin, elämisen mielekkyydestä ison siivun. Liika pähkäily on turhaa, ratkaisun tekemisellä helpotetaan omaa oloa ja todennäköisesti toistenkin, mikä se ratkaisu sitten onkin. Ratkaisun jälkeen voidaan keskittyä olennaiseen ja arki saa uuden selkeämmän tavoitteen. Ratkaisut opettavat monia asioita oli ne millaisia tahansa, ”väärien” ratkaisujen opit ehkä vielä enemmän.
Nuorena tuli helpommin tehtyä ratkaisuja ilman suurempia elämän kokemuksia, uusille korjaaville ratkaisuille oli vielä aikaa. Ikääntyessä ratkaisut käyvät aina vaikeammaksi, vaikka oppia niistä onkin kertynyt vuosien aikana. Pelko tehdä väärä ratkaisu ajaa ajatusmaailman liian mutkikkaaksi. Vanhemmalla iällä ratkaisuilla on suurempi merkitys, koska monet ratkaisut määräävät sitten koko loppuiän menon.
Itselleni olin tehnyt mielessäni ratkaisuja valmiiksi jo alle parikymppisenä, jotka eivät yksikään toteutuneet. Ajoin asioita kuin käärmettä pyssyyn ja jouduin osin sattumien kautta aivan uusille urille, jopa tänne Espanjaan saakka. Ratkaisuja tuli tehtyä hyvinkin nopeasti ja niiden mukaan oli mentävä, todistaakseni ne oikeaksi. Eli on elettävä ajassa, eikä ennakoida liikaa. Ratkaisematon ei ole oikeaa elämää.
Aurinkorannikolla on varmasti poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joille ratkaisut ovat olleet jopa mullistavia. Monille muille ratkaisujen jahkailut ovat venähtäneet liian pitkälle, jolloin elämä siltä osin on ollut vain haavekuva.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
