Nykypäivänä hyvin harvoin näkee takaviistoon poistujia loistavan saavutuksen ja tunnustuksen saatuaan. Raimo Helminen teki juuri näin. Ei halunnut osallistua suuriin juhlallisuuksiin, ainoastaan kaukalossa kultamitalien jaossa ja pyttyä nostamassa hänet nähtiin.
Raipe oli pelaajana yksi niitä lojaaleimmista pelaajista toisia kohtaan, syöttökone maalintekijöille, ja nyt kultamitalijoukkueen yksi valmentajista. Hänen merkityksensä suomikiekkoon hakee vertaistaan. Raipe on ollut loistavana esimerkkinä junioreille ja miksei myös kannuksensa lunastaneille. Hän pystyy varmasti nauttimaan menestyksestä ilman suuria gaaloja, ihan omassa itsessään ja perhepiirissä.
Vaatimattomuus on hyve, siitä kaikki ovat varmaan samaa mieltä. Tietysti siinäkin on rajansa, onko se sitten Raipe? Kansa vaatii kuitenkin erilaisia ”mörköjä” keulakuvaksi ja juhlittavaksi, se on tärkeää innostuksen luomiseksi ja esimerkiksi siitä mihin nöyrällä yhteistyöllä voi yltää.
Mediaa ei kiinnosta niin ne takarivin taistelijat, joiden nöyryydellä tekemän pohjatyön ansiosta syntyy keulakuvia, jotka ovat sitä hunajata hunajata heille. Toivoisin kuitenkin näiden eri alojen ”hiljaistenkin” tuomista enemmän esiin ajatuksineen, vaikka he eivät varmasti ole niitä niin mediaseksikkäitä kuin keulakuvat.
Kaiken kaikkiaan oli hieno huomata miten suomalaiset juhlivat maailmanmestaruutta. Siinä ei jääty jälkeen edes espanjalaisista.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
