Puurot ja vellit

 

Eikö olekin hienoa huomata, että ihmiset vielä välittävät asioista? Mikäli viime päivien ”puuroutunut” keskustelu on lainkaan luotettava mittari, on suomalaisten henkinen vireystila jopa oivallinen.

Muuhun päätelmään on vaikea tulla, kun seuraa kakkamyrskyä, jonka Raisio-yhtiö aiheutti ilmoittamalla aikeistaan riisua kaurahiutalepaketin Elovena-tytöltä kansallispuvun. Kyllä, niin veret seisauttavasta, jopa epäisänmaalliseksi tulkitusta tempauksesta on kysymys.

Jotenkin ymmärtäisin kimpoilun, jos tyttö-parka – sikäli kuin 95-vuotiasta neitoa sopii tytötellä – olisi riisuttu kansallispuvustaan ja jätetty kaurahiutalepaketin kanteen ilki-alasti. Tai vaikka noloissa mummo-alkkareissa. Mutta ei, kansallispuvun tilalle hän saa varsin tyylikkään kokosinisen mekon. Huuuu. Draamaa!

- Mainos -

”Uusi sininen mekko viestii ajassa elämisestä, moderniudesta ja suomalaisuudesta”, perusteli Raision markkinointijohtaja Mikko Lindqvist Ylen nettiartikkelissa. Vaan eipä kelvannut selitys paremmin tietäville.

Mieltä on pahoitettu laajalti, ja tekoa tulkittu vaikka miten. Toki meuhkaajien joukossa on paljon myös huumor’henkilöitä, mutta joillain yksilöillä sierainten pullistuminen on selvästi aitoa. Tästä eteenpäin ei kuulemma kaurapuuroa enää syödä. Ja jos syödäänkin, niin ryynit ostetaan Lidlistä.

Mainittakoon muuten kuriositeettina, että Elovena-tytön nykyinenkään asu ei ole mikään virallinen kansallispuku, vaan näköis-feikki.

Mutta mitä on sanottava itse tuotteesta, kaurapuurosta? Samalla kun Raisio pukee Elovena-tytölle sinisempää seppälää, yhtiö aikoo lähteä kansainvälistämään toimintaansa. Siihen tarkoitukseen sininen väri heidän mukaansa sopii hyvin. Ja niin varmasti sopiikin.

En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että jos tuotetta todella haluttaisiin markkinoida suomalaisimmalla mahdollisella ominaisuudella, pitäisi sen nimeksi vaihtaa Kaunapuuro.

Janne Leipijärvi

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista