Historialla on merkitystä. Venäjällä on aina ollut yksinvaltias. Jo 1200-luvulla mongolit valloittivat Venäjän ja Tšingis-kaani piti rautaisella otteella valtakuntansa kurissa. 1500-luvulla oli Iivana Julman hirmuhallinto. Tsaarien aikana se jatkui, eikä kommunistinen vallankumous tuonut tähän muutosta. Päin vastoin. Stalinin terrorin aikana tapettiin miljoonia venäläisiä.
Vladimir Putin tuli valtaan vuonna 2000. Hän haikaili suurvallan perään ja kävi sotia Tšetšeniassa, Georgiassa ja Syyriassa. Vuonna 2014 valloitettiin Krim Ukrainalta. Se sujui kohtuullisen helposti, kun puolet väestöstä oli venäläisiä, eikä läntinen maailmakaan kummemmin reagoinut. Sanktiot olivat vähäiset.
Menestys toi Putinille itseluottamusta ja uskoa, että Ukrainan liittäminen Venäjään sujuisi helposti. Se olisi hyvä alku Venäjän luomiseen taas suurvallaksi menneiden aikojen tapaan.
Ukraina kuitenkin pani rohkeasti vastaan ja kansallistunne kohosi. Myös USA ja Eurooppa heräsivät. EU yhtenäistyi, laittoi kovat pakotteet, samoin USA. Lännestä eristäminen vaikuttaa niin Venäjän talouteen, politiikkaan, urheiluun kuin maineeseenkin. Myös apua on annettu monessa muodossa, aseapua myöten. Sotilaita ei lännestä kuitenkaan uskalleta lähettää, sillä uhka maailmansodasta ja atomiaseista on liian suuri.
Sodan vaikutukset paitsi Ukrainaan, myös Venäjään tulevat olemaan melkoiset. Syntyi rautaesirippu lännen ja Venäjän välille. Ei Putin osannut tätä arvata. YK:n äänestyksessä Venäjän puolella olivat vain Syyria, Pohjois-Korea, Valko-Venäjä ja Eritrea. Kiina pysyi neutraalina.
Putin voi voittaa taisteluja, mutta ei sotaa. Vaikka saataisiin aikaan rauha, haavat jäävät. Kärsijöitä ovat kuten aina tavalliset kansalaiset Ukrainassa, mutta myös Venäjällä. Se ei lupaa hyvää tulevaisuudessa. Demokraattinen maailma ja diktatuurivaltio on hankala, jopa vaarallinen yhdistelmä. Putin tuskin tulee jäämään historiaan suurvallan sankarina Pietari Suuren tapaan.
Loading ...
