Myyntimiehiä on monenlaisia. Taitavimmat myyjät osaavat myydä hiekkaa Saharassa tai lunta Lapissa.
El Corte Inglesin tavaratalossa myydään risuja pussissa, myös se on myyntihenkilön taidonnäyte parhaasta päästä.
Kävin kyseisessä tavaratalossa viime viikolla, tarkoituksenani oli ostaa grillihiiliä. Näin paperipussin, jonka kyljessä oli valokuva hiilloksesta. Sellaisiahan ne hiilipussit ovat. Melko kevyeltä säkki tuntui, mutta en tuohon sivuseikkaan kiinnittänyt sen enempää huomiota.
Lauantaina ryhdyin virittelemään mainiota Weber pallogrilliäni kuntoon illan grillijuhlia varten. Yllätys oli melkoinen, kun paperisäkin avatessani käteen tuli risuja. Kyllä, olin ostanut pussillisen kuivia oksia ja juuria. Pussi maksoi vajaat viisi euroa.
Huvittuneena tutkin tekstejä pussin kyljestä. Valmistaja kertoi monella kielellä keräävänsä vuosittain parhaita viiniköynnöksiä talteen ja kuivaavansa ne tätä tarkoitusta varten. Nämä kuivat köynnökset antavat grilliruoille ainutlaatuisen aromin, kun ne sekoitetaan hiilien sekaan.
Oma vahva arvioni on, että säkeissä on viiniköynnösten leikkaamisen yhteydessä syntyvää jätettä. Pussin kyljessä ei tarkemmin määritelty esimerkiksi viinialuetta tai rypälelajiketta, oletettavasti pussitus on tehty jonkun tuttavan viinitilan jätteistä.
Pussin kyljessä luvattiin vahva aromi grillattavaan ruokaan. Melko kultivoitunut makuaisti saa olla, jos tuon aromin pystyy aistimaan. Ainakaan meidän grillijuhliemme vieraat eivät lampaan karetta syödessään kehuneet ruoan tanniinisuutta tai bukeeta. Enemmän kehuja tuli suoraan tetrasta lämmitetystä bearnaise kastikkeesta.
Vielä siitä myymisestä. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa, kun risuedustaja myi säkkinsä El Corte Inglesin sisäänostajalle. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko myyjä oli käsittämätön verbaalinen lahjakkuus tai sitten ostaja oli huolimaton idiootti, jolle kelpasi mikä tahansa. Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa osua itseenikin, ostinhan minä pussillisen risuja hienosta tavaratalosta.
Antti Pekkarinen
Loading ...
