Demarien puheenjohtaja Antti Rinne ei saanut kokoomusta taipumaan niin paljon, että puheenjohtaja Petteri Orpo olisi halunnut tässä vaiheessa jatkaa hallitusneuvotteluja.
Rinne kääntyi keskustan puoleen. Vaikka keskusta kärsi historiansa pahimman tappion eduskuntavaaleissa, tuli piirijärjestöiltä vahva viesti: puoluehallitus, puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä kannattivat 80 prosenttisesti hallitukseen menoa, jos Rinteen johtaman hallituksen ohjelmaan saadaan sisällytettyä merkittäviä keskustalaisia tavoitteita, valtioneuvostoon voidaan marssia paraatiovesta.
Keskustan lisäksi Rinne neuvottelee vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa.
Rinne vie demareita vasemmalle. Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaiselle talouden kasvua ruokkivalle hallitusyhteistyölle ei ole juuri sijaa. Rinteen painotus on enemmän sosiaali- ja koulutuspolitiikassa sekä ympäristövastuussa. Hän haluaa tuoda myös kolmikantaisen lainvalmistelun työkalupakkiinsa.
Demarien ja keskustan tavoitteet voidaan monessa asiassa sovittaa yhteen. Yhteen sitovaa liimaa lisää keskustan kurssin kääntäminen alkiolaisille linjoille. Niissä korostuvat heikompien etujen puolustaminen niin yksilötasolla kuin alueellisesti.
Kovin vääntö käydään metsän lisähakkuista. Demarit ja keskusta ovat valmiita turvaamaan uusien sellutehtaiden ja sahojen puun saannin kotimaasta. Vihreiden mielestä lisähakkuilla ei saisi vähentää hiilidioksidia sitovaa metsää.
Keskusta ja demarit näkevät metsien kasvun kestävän hakkuut ja päästöjen vähentämisellä kyetään korvaamaan mahdollinen hiilinielujen pienentyminen.
Hallituksen kokoamista vaikeampi asia syntyy sen yhtenäisyydestä, jopa koossa pitämisestä. Keskustalla on kova tarve profiloitua uudelleen. Sen on kyettävä saamaan keskustan kenttäväelle kelpaavia asioita läpi.
Jos ei saa ja gallupit näyttävät yhä alle 14 prosentin kannatusta, alkaa kipuilusta johtuva muiden hallituspuolueiden kritisointi. Jopa hallituksesta lähtö.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkosen mukaan hallitukseen menolle tuli vahva tuki kentältä. Neuvotteluissa on kuitenkin saatava sopimus siitä, että hyvää työllisyys- ja talouskehitystä pitää jatkaa.
Keskusta oli itse asiassa ainoa vaalien selkeä häviäjä. Selkeä voittaja oli perussuomalaiset, jos mittapuuksi otetaan kannatuksen raju kohoaminen hajaannuksen jälkeen.
Puolue edustaa niin erilaista ajatusta ihmisarvosta, ettei sen arvomaailma sovi yhdellekään hallitusneuvotteluja käyvälle puolueelle.
Myöskään kokoomukselle eivät halla-aholaiset olisi kelvanneet.
Jos hallitus todella saadaan nyt neuvoteltavalla kokoonpanolla aikaan, on mielenkiintoista nähdä oppositiopolitiikan sisältö. Kokoomus ja kristilliset voivat löytää yhteisiä teemoja hallituksen kampittamiseen. Kokoomuksen ja persujen yhteistyöstä ei voi paljon odottaa. Ne ovat siksi kaukana toisistaan, vallankin nyt kun maahanmuuttokriittiset ovat puolueen johdossa.
Kaikkosen vaatimukset työllisyyttä ja talouskasvua tukevasta linjasta on helppo allekirjoittaa. Sikäli Suomen tilanne on ainakin toistaiseksi suotuisa, että maahan on tuossa suuria teollisia investointeja, telakat ja konepajat kärsivät enemmän työntekijöiden kuin tilausten puutteesta.
Jos nykyistä hyvää talouskehitystä kyetään jatkamaan, voidaan 75 prosentin työllisyysasteen tavoite saavuttaa ja valtion velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen alentaa.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla työskennellyt lehdistöneuvos.
Loading ...
