Fuengirolassa kuluneella viikolla vieraillut Vihreitten presidenttiehdokas Pekka Haavistopitää erityisinä vahvuuksinaan presidenttitaistossa laajaa kontaktiverkostoa sekä vankkaa asiantuntemustaan rauhan- ja ympäristökysymyksissä.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Pekka Haavisto, 59, selvisi Sauli Niinistön kanssa toiselle kierrokselle. Vaikka Niinistöä pidetään ylivoimaisena ehdokkaana, Haavisto uskoo olevansa joka tapauksessa entistäkin varteenotettavampi vastus.
– Kuusi lisävuotta poliittista ja elämänkokemusta merkitsevät totta kai paljon. Olen toiminut ulkoministerin erityisedustajana, rauhanneuvottelijana sekä Rauhaninstituutin puheenjohtajana sekä seurannut maailman kriisejä. Aikaisemman kansainvälisen urani ansiosta minulla erittäin laaja kontaktiverkko. Presidentin työ on hyvin paljon oman verkostonsa käyttämistä. Kontaktit merkitsevät paljon, kun maailma on levoton, Haavisto sanoo.
Hän nimeää harhaluuloksi oletuksen, että maailman ympäristö- tai pakolaisongelmat voidaan pysäyttää Suomen rajalle.
– Pitää mennä sinne, missä ongelmat syntyvät. Rajalla pysäyttäminen on liian myöhäistä.
Niinistöstä
Nykyistä presidenttiä Haavisto kritisoi erityisesti tavasta hoitaa pakolaiskriisiä sekä Suomen profiilin madaltamisesta aktiivisena rauhanvälittäjänä.
– Pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan Niinistö piti valtiopäivien avajaisissa puheenvuoron, jossa hän tulkintani mukaan esitti kansainvälisten pakolaissopimusten avaamista keskellä kriisiä. Oma käsitykseni on, että keskellä kriisiä ei pidä muuttaa järjestelmää vaan toimia olemassa olevien pykälien mukaan kaaoksen välttämiseksi. Myös YK:ssa nostettiin kulmakarvoja, kun Suomi on totutusti hoitanut osansa kansainvälisissä kriiseissä. Presidentiltä tuli huono viesti Suomesta.
– Olisin myös toivonut että Suomi aktiivisempi ja aloitteellisempi rauhanvälittäjänä, toimisi valtion tasolla aloitteellisesti rauhan puolesta. Tämä profiili on meiltä hävinnyt tai ainakin madaltunut, kun maailmassa taas kriisit ovat lisääntyneet. Meillä on kuitenkin vakaa yhteiskunta ja kriiseistä selviämisen perintöä sekä ratkaisumalleja, joita maailmalla voidaan hyödyntää.
Mielipidejohtajuudesta
Mikäli Haavistosta tulisi presidentti, hän pyrkisi nykyistä enemmän vaikuttamaan mielipiteillään ja keskustelunavauksillaan suomalaiseen mielipideilmastoon.
– Presidentti voi tehdä näkymättömiä asioita näkyviksi, kuten syrjäytymistä, vanhusten asemaa tai vihapuhetta. Järjestäisin esimerkiksi presidentinlinnassa aktiivisesti pyöreän pöydän keskusteluita. Tarkoituksena olisi tavata ja tuoda yhteen ihmisiä, jotka kokevat olevansa esimerkiksi syrjäytymisvaarassa, ja toisaalta ihmisiä, joilla on ideoita ongelmien ratkaisemiseksi.
Viennin edistämisestä
Suomen tasavallan presidentillä on perinteisesti ollut vahva rooli viennin edistäjänä. Haavistolle perinteen jatkaminen olisi luontevaa erityisesti uusilla markkinoilla. Lisäksi hän pyrkisi edistämään kaupan vastavuoroisuutta. Eri toimialoista hän haluaisi taustaansa nähden luontevasti edistää erityisesti suomalaista ympäristöteknologiavientiä.
– Kun presidentti liikkuu, on tärkeää, että yritysdelegaatiot mukana. Presidenttivetoiset vientimatkat ovat tärkeitä nimenomaan uusilla markkinoilla, joilla Suomi ei ole niin tunnettu, kuten Afrikassa. Amerikkalaisia tavatessa nostaisin esiin protektionismiin liittyviä epäkohtia, vapaan kaupan esteitä, jotka estävät meitä esimerkiksi viemästä suomalaisia jäänmurtajia.
Maahanmuutosta
Suomen maahanmuuttopolitiikassa Haavisto toivoisi tiettyä näkökulman muutosta.
– Aina kun puhutaan maahanmuuttajasta, ajatellaan heti pakolaisuutta. Suurin osa maahanmuuttajista on kuitenkin työn, opiskelun tai ihmissuhteen perässä maahan tulevia ihmisiä. He tuovat Suomeen osaamista, ja resursseja. Pienempi määrä maahanmuuttajista on omaisuutensa ja kotinsa menettäneitä pakolaisia, joilla ei kotimaan ongelmien vuoksi ole koulutusta. Heidän koulutukseensa ja kielitaitoonsa pitää investoida ennen kuin heistä tulee tuottavia yhteiskunnan jäseniä.
– Toivoisin myös inhimillisempää suhtautumista niihin, jotka eivät täytä turvapaikkakriteereitä, mutta jotka Suomessa ollessaan ovat ehtineet luoda pysyviä siteitä maahan. Heistä on tulossa suomalaisia.
Venäjän uhasta
Venäjän mahdollisesta turvallisuusuhasta kysyttäessä Haavisto vastaa, että Venäjä on turvallisuusuhka ennen kaikkea itselleen, mutta että suuren maan sisäinen epätasapaino heijastuu väistämättä naapureihin.
– Aina kun mammutti kääntää kylkeä, vieressä voi olla vaikeuksia, Haavisto vertaa.
– Venäjän kehitys on ollut aikamoista aaltoliikettä. Putinin aikana demokratia ei ole vakiintunut. Kun Putinin seuraajaa aikanaan valitaan, tullaan ehkä kaoottisen vaiheeseen. Miten seuraajan valinta tapahtuu, kun puoluelaitos on heikko? Tapahtuu todennäköisesti vallan siirtyminen, jopa anastaminen eikä demokraattista valintaa. Aina kun suuressa maassa on tämmöinen prosessi, se vaikuttaa naapureihin.
Varsinaista painostusta, uhkaa tai pelottelua Venäjän suunnalta ei tällä hetkellä ole Haaviston mielestä näkyvissä.
– Mutta kun maa on ennenkin käyttänyt hyväkseen naapurien heikkouden tilaa, on selvää, että sillä on työkalupakissa näitä välineitä. Siksi pitää olla valmis vastaavan tilanteen varalta. Kansainvälinen yhteistyö on suuri apu näissä tilanteissa. Tämä on meille ehkä suurin haaste. On tärkeää että ollaan EU:n jäseniä, mutta meidän täytyisi olla sitä linjakkaasti ja miettiä EU:n tulevaisuutta yhdessä. Lisäksi tulisi miettiä pohjoismaista ja eurooppalaista puolustusyhteistyötä.
NATO-jäsenyydestä
Haavisto ei edelleenkään kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.
– Itämeren piirissä suuret turvallisuusmuutokset aina laukaisevat reaktioita. Suomen NATO-jäsenyys varmaan aiheuttaisi Venäjällä varustelua ja Suomessa paineita taas lisätä varustelukierrettä. Pitäisin tätä vahingollisena kehityksenä. Sitä vastoin olen ollut puolustusyhteistyön syvenemisestä Ruotsin kanssa, se on ollut ihan todellista. Voimme varustautua hybridiuhkiin yhdessä ja tehdä puolustushankintoja ja -kehittelyä yhdessä. Tämä on minusta hyvä tilanne.
Tiina Piha
Loading ...
