”Kuinkas tässä näin kävi”- kirjoittaa Björn Wahlroos uusimmassa kirjassaan, jossa hän pohtii miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua. Saman kysymyksen voi veronmaksajana ja postin palvelun käyttäjänä esittää työtaistelun eri osapuolille. Lehdenjakajien työtaistelulle ei olisi voinut huonompaa aikaa ajatella.
On laajoja asutusalueita, joilla postilaatikot alkavat olla harvassa. Sivussa asuvat ikääntyneet joutuvat tyytymään television, radion ja pari kertaa viikossa ilmestyvän sinänsä laadukkaan Maaseudun Tulevaisuuden uutisantiin. Epävarmassa tilanteessa joulukortitkin lähtevät tänä vuonna entistä useammin bittiavaruuden kautta läppäreitään selaaville lapsosille.
Taustalla on myös lehtitalojen siirtyminen alihankkijoiden palveluihin. Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat ovat kustantajia, jotka ovat säilyttäneet omat jakeluverkostonsa.
Sen sijaan alan työmarkkinajärjestöjen ja poliitikkojen henki haisee. Varsinkin ”tukilakkojen” laajennuttua postinjakajaparan asioita hoitaa mitä kirjavin joukko Helsingin herroja. Sanailu ja tunteet kuumenevat, umpisolmuja kiristetään keskinäisellä syyttelyllä palisanteripöytien äärellä.
Kun työmarkkinoilla on eletty jo jonkun aikaa melko rauhallista kautta, nyt kaikki mahdolliset työntekijäliitot rientävät hämmentämään postihutun puuroa. Oman koneiston taisteluvalmiuden ylläpitämisen kannalta on turvallisempaa kompata postitorven säveliä kuin sekoittaa omia nuottejaan vastaisen varalta.
Pelkään pahoin, että silmiemme edessä käydään viimeistä kamppailua kartalta poistuvien ammattiryhmien elinehdoista.
P.S. Suositan kaikille yhteiskunnastamme kiinnostuneille ja erityisesti postilakon osapuolille lukemiseksi alussa mainitsemaani ”Nalle” Wahlroosin uutta kirjaa. Hänen teoreettinen osaamisensa yhdistettynä käytännön näyttöihin ja mahtavaan kontaktikenttään mykistää.
Ari Valjakka
Loading ...
