Suomessa yritysjohtajat ja poliittinen oppositio maalasivat keväällä Suomen talouden kuvan perin synkin värein.
Puhuttiin ja kirjoitettiin taantuvasta Suomesta, joka jää jälkeen lähes kaikilla sektoreilla muiden länsimaiden kehityksestä.
Tulokset ja työllisyyskehitys kertovat, että synkkien pilvien välistä loistaa kirkas valo: pörssiyhtiöt tekevät ennätyksellisiä tuloksia, teollisuudessa tilauskirjat pulskistuvat ja Tilastokeskuksen pikaestimaatin mukaan bruttokansantuotteemme olisi ylittämässä jo ennen pandemiaa olleen tason.
Teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat kesäkuussa vuoden takaisesta lähes 40 prosenttia!
Väsymiseen asti on myöskin puhuttu siitä, miten työllisyys ei voi kehittyä nykyisestä oleellisesti ilman paikallista sopimista. Suomen kausivaihtelusta tasoitettu työllisyysaste oli kesäkuussa 72,4 ja jos tuo tasoitus jätetään pois, kesäkuun työllisyysaste oli lähes 76 prosenttia!
Tällaisia lukuja ei ole nähty vuosikymmeniin.
Työllisiä on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yli 120.000 enemmän kuin vuosi sitten ja avoimien työpaikkojen määrä kasvaa kiivasta vauhtia. Niitä on nyt lähes 150 000 eli 50 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Tilastokeskuksen mukaan kuluttajien luottamus omaan talouteen ja rahatilanteeseen on vankempi kuin koskaan. Tämä tietää hyvää sekä kaupalle että palvelualoille.
Lukujen valossa näyttää seuraavalta. Käyttelytileillä on varallisuutta yli sata miljardia ja pörssinoteerattujen osakkeiden arvo kasvoi jo lähes 53 miljardiin euroon. Kehitys on samaa meillä kuin muuallakin maailmassa. Pandemian aikana kulutusmahdollisuudet ovat vähentyneet ja elvyttävä rahapolitiikka on niin ikään omiaan lisäämään tavallisten suomalaisten sijoitustoimintaa.
Talouslukujen vertailu edelliseen vuoteen ei kaikilta osin anna täydellisesti oikeaa kuvaa. Kuluttajien positiivisuutta tulevaan ja oman talouden arviointiin vaikuttavat ilman muuta koronarajoitusten takia säästyneet varat.
Joka tapauksessa Suomi on noussut yllättävän nopeasti koronan aiheuttamasta montusta ylös. Pitää muistaa sekin, että pudotus oli meillä pienempi ja silti nousuvauhti jopa kovempaa kuin länsimaissa keskimäärin.
Suomen talouden kasvua vaivaa jo nyt työvoimapula. Ravintola-alalta ja matkailusta on väki lähtenyt muille aloille, eikä työvoimaa saada riittävästi.
Myös hoiva-alalla on krooninen pula tekijöistä.
Teollisuudessa ja rakentamisessa ongelma ei ole yhtä paha, mutta pahenee koko ajan.
Suomi alkaa olla sen tosiasian edessä, ettei reservissä enää ole sellaista työvoimaa, joka edes osittain kykenisi nuo avoimet työpaikat täyttämään. Vaihtoehdot ovat vähissä: työuria tulisi pidentää molemmista päistä ja tehdä Suomi ulkomaiselle työvoimalle riittävän houkuttelevaksi.
Pitäisi myös joustavoittaa tänne tuloa. Luparumba on vaikeaselkoinen ja kesto tuskastuttavan pitkä.
Kasvun este numero yksi onkin työvoimapula, eikä vain osaajista, vaan kaikenlaisesta työvoimasta; hoitajista hitsareihin ja rakennusmiehiin.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa ollut lehdistöneuvos.
Loading ...
