Suomessa on ollut tapana, että populistipuolueet pannaan vallankahvaan kannatuksen romahduksen toivossa.
PS:n edeltäjältä SMP:ltä valta vei kannattajat ja taru päättyi konkurssin. Mutta käykö niin perussuomalaisille? Ei välttämättä.
Perussuomalaisten kannattajista tehty kysely kertoo puolueen kannattajien yhä oikeistolaisemmasta ajattelusta. Oikeistolaisen ajatteluun kuuluu julkisen talouden tiukka kulukuri, veronalennukset ja työelämän pelisääntöjen muuttaminen yritysmyönteisemmäksi.
Näitä pyrkimyksiä toteuttaa nyt pääministeri Petteri Orpon (kok.) vetämä hallitus, jossa valtiovarainministerinä toimii Riikka Purra (PS.)
Kun tuohon vielä lisätään hallitusohjelman kirjaukset maahanmuuton kiristämisestä, kehitysavun leikkauksista, pakolaiskiintiön alentamisesta, ei lopputulema ihan mahdottoman huonolta näytä persujen kannatuksen kannalta.
Perussuomalaiset sanotaan olevan suurin työväenpuolue. Sitä se onkin. Jopa enemmistö puolueen kannattajista toimii duunariammateissa. Purran mukaan heitä äänestävät etenkin hyväpalkkaiset duunarit, joille veroalennukset sopivat vallan hyvin, samoin sosiaaliturvan tiukennukset.
Myös työttömissä ja eri tukien varassa elävissä on paljon perusuomalaisten kannattajia. He ovat äänestäneet laiskasti ja äänestävät vastakin. Heidän suuttumuksensa leikkauksiin voi toki vaikuttaa puolueen kannatukseen, mutta ei romahduta sitä.
Toki myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset voivat laskea puolueen suosiota.
Vastaavasti aiemmin kokoomusta äänestäneet yrittäjät ja erittäin hyvätuloisista osa voi vaihtaa PS:n leiriin.
Tällaisesta on jonkin verran tutkimusdataa käytössä. Pitää kuitenkin muistaa äänestäjien herkkyys vaihtaa leiriä. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa suuria ja tulevan kannatuksen ennustaminen on kaikkien puolueiden kohdalla yhä enemmän arpapeliä.
Esimerkit Euroopasta osoittavat, että populistiset puolueet ovat tulleet jäädäkseen ja niillä on yhä enemmän vaikutusvaltaa niin jäsenmaissa kuin Euroopan unionissa.
Italiassa populistit ovat vallassa ja pitäneet kannatuksensa. Samoin ruotsidemokraatit, jotka tukevat oikeistohallitusta oppositiosta käsin. Sama ilmiö toistuu useassa Euroopan maassa. Italiassa oikeistokonservatiivinen pääministeri Giorgia Meloni on ennakko-odotuksista poiketen ottanut tiukan EU-myönteisen kannan. Se kertoo pragmaattisesta suhtautumisesta, jossa unionin edut nähdään suuremmiksi kuin kielteisen suhtautumisen tuomat poliittiset pikavoitot.
Myös perussuomalaiset ottavat etäisyyttä puheisiin EU-erosta saati markan palauttamisesta.
Perussuomalaiset ovat vieneet maakuntien ilmatilan keskustalta. Se harmittaa puoluejohtoa puheenjohtaja Annika Saarikkoa myöten. Saarikon on kuitenkin vaikea löytää sellaisia täkyjä, että hän saisi kadonneet lampaat takaisin.
Saarikon pääpaino on kolmessa eri kritiikissä. Ensimmäinen on hyvinvointialueiden lähipalveluiden raju karsinta, toinen lupausten pettäminen siitä, että velkaantuminen loppuu ja kolmas bensan hinnanlasku pumpulla.
Yritykset ovat hyviä, mutta ei niillä persuja horjuteta. Keskustan ongelma on itsensä hukkaaminen.
Pitäisi löytää oma itsensä uudelleen eli mikä on keskustan missio ja suunta. Sipilän hallitus toimi liian oikeistolaisesti ja Marinin hallitus liian vasemmistolaisesti. Se ei ole itsensä löytämistä, että Saarikon mukaan puolue voi kannattaa porvarihallituksen järkeviä esityksiä ja julkisen talouden kuntoon laittamista.
Kukapa ei kannattaisi, mutta: keinot esiin, Saarikko!
Loading ...
