Jos Elias Lönnrot olisi saanut päättää, kuukausien nimet olisivat suomeksi tammikka, helmikkä, maalinen, huhdikka, touvokka, kesäkkä, heinäkkä, elokka, syksykkä, loakka, martainen ja joulukka.
Sähkö olisi lieke ja nolla olisi tyhjykkä. Lönnrot sanoi itse olevansa potohuoneen parantaja, koska suomessa ei ollut vielä lääkäri-sanaa.
Kun suomen kieltä kehitettiin kansakuntamme nostamiseksi kukoistukseensa, sanoja piti keksimällä keksiä. Agricolan ja Lönnrotin ohella niitä keksivät muutkin kielitaiturit.
Lönnrotin ehdottamista sanoista käyttöön ovat jääneet esimerkiksi kuume, potilas, lause, sivistys, kirjallisuus, sopimus ja tasavalta. Sana muuttolintu, jolla meitä tänne Espanjaan syksyisin lennähtäviä kutsutaan, on myös Lönnrotin keksimä.
Kielen kehittäjille ei riittänyt vierasperäisten sanojen muuttaminen suomalaisten suuhun sopiviksi. Siksi meillä on niin hieno sana kuin sateenvarjo emmekä puhu paraplyystä. Myöhempien keksijöiden ansiosta plastiikista tuli muovi ja reklaamista mainos.
Alkoholi ei ole silti ydinviinaa eikä kaktus näpöohdake, vaikka se riemastuttava sana onkin. Kaikki ehdotukset eivät saaneet tuulta purjeisiinsa. Substantiivia ei ruvettu sanomaan nimukaksi, verbiä lausukaksi, teatteria katsolaksi eikä bakteeria kärkyksi.
Nykyisin ihanteena on englanti, joten pizzapala on aina pizza slice. Fiilistellen hankimme kiksejä workoutista ja miitingissä tsekkaamme keissejä. Workshopissa briiffataan ja breinstormataan breikkaamaan start up -skenessä.
Alettaisiinko nyt edes smoothieta kutsumaan pehmelöksi, kuten Kielikellossa pilke silmäkulmassa ehdotettiin!
Marja-Leena Karjula
Loading ...
