Pauli Uusi-Kilponen: ”Maan korkeimpaan virkaan ei pidä pyrkiä sirkustempuilla”

Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kerroksen tulos ei yllättänyt ketään. Alexander Stubb ja Pekka Haavisto pääsivät toiselle kierrokselle selvällä erolla muihin.

Yllättävää ei myöskään ollut se, että vaalit käytiin valtiomiesmäisen kohteliaasti ja laadukkaasti.

Valtava määrä tenttejä käytiin tv-lamppujen loisteessa. Lamput olivatkin ainut syy ehdokkaiden lämpenemiseen. Kysymyksiin vastattiin hillitysti ja kanssakilpailijaa kunnioitettiin.

Paljon puhuvaa oli se, että ykköseksi noussut Alexander Stubb muistutti heti tuloksen ratkettua, että muistetaan myös toisella kierroksella olla nöyriä ja kunnioittaa kilpailevaa ehdokasta.

Television katsojien kannalta hienovarainen ja sivistynyt väittely tuntui ajoittain pitkästyttävältä. Ei mitään yllätyksiä, ei tunteenpurkauksia, vastustajan mollaamista tai muuta mielenkiinoista.

Politiikan arvostukselle ja demokratialle tällainen tapa on kuitenkin voitto. Äänestäjät voivat tulla vakuuttuneeksi siitä, että poliitikot ovat fiksuja ja omaa agendaa voidaan viedä eteenpäin sivistyneessä hengessä.

Maan korkeimpaan virkaan ei pidä pyrkiä sirkustempuilla, toisia ehdokkaita haukkumalla tai esittämällä valheellisia väittämiä. Väkisinkin tulee mieleen Yhdysvalloissa käytävä vaalikamppailu. Etenkin republikaanien ehdokaskilpa pyllistää demokraattiselle päätöksenteolle. Kuka järkevä ihminen voi arvostaa sitä, että kanssakilpailijaa haukutaan vähäjärkiseksi lintuaivoksi tai toisen puolueen ehdokasta seniiliksi.

Yhdysvaltoja pidetään länsimaisen demokratian kehtona. Nyt tuo kehto heiluu niin, että lapsi uhkaa pudota.

Republikaanien ykkösehdokas Donald Trumpin niskassa on lukuisia syytteitä ja vielä vahvistamattomia tuomioita. Hän halveksii avoimesti oikeuslaitosta, ei tunnusta laillisesti valittua nykyistä presidenttiä ja yllytti kannattajiaan kapinaan hävittyään vaalit.

Aika pientä kaiken tämän rinnalla on se, että perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho väitti vaalien jälkeisessä tilaisuudessa, että vimmaisen vihamielinen media on heitä vastaan, kuten poliittiset kilpailijat, jotka saavat rahoitusta yrityksiltä. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, muistutti Halla-Aho.

Väitteet ovat kovia, jos ja kun ne ottaa sanatarkasti. Ikään kuin tukea yrityksiltä saaneet ehdokkaat olisivat vaalirahoittajien talutusnuorassa tai lehdistö olisi jotenkin erityisesti vihainen perussuomalaisille ja sen ehdokkaalle.

Kummallekaan väitteelle ei löydy minkäänlaista faktatietoa, joka perustuisi tutkimuksiin tai tilastoihin.

Juuri ennen vaaleja tuli tutkittua tietoa siitä, että suomalaiset pitävät Yleä ja Helsingin Sanomia luotetuimpina medioina. Luottamus on kansainvälisesti mitaten huippuluokkaa.

Perussuomalaiset ovat kritisoineen juuri edellä mainittuja.

Kannusvalanta ykköspaikasta toisella kierroksella alkoi heti ensimmäisen päätyttyä. Kokoomuksen Alexander Stubb on vahvoilla, mutta ei niin vahvoilla kuin aikaisemmin arveltiin. Eroa Haavistoon on vain 1,4 prosenttiyksikköä.

Nyt alkaa melkoinen miellyttämiskisa. Omien kannattajien äänet eivät riitä, vaan tarvitaan pudonneiden ehdokkaiden äänestäjiä. Heitä on lähes puolet.

Haavisto saa vihreiden ja vasemmiston äänet, Stubb kokoomuksen ja ruotsalaisten. Mutta kumpi perii Olli Rehnin äänet, entä perussuomalaisten?

Perussuomalaisten on vaikea äänestää kumpaakaan. He ovat liian liberaaleja ja EU-myönteisiä. Keskustan vanhoilliset eivät taivu Haaviston suuntaan, kun taas Stubbin EU-ihannointi ja liberaali maailmankatsomus pistävät hanttiin.

Helppoa ei siis muiden puolueiden väen houkuttelu kaikilta osin ole, äänestäjien kannalta kuitenkin tavattoman kiinnostavaa.