Presidentinvaali käy nyt täysillä kierroksilla, kun ennakkoäänestys on käynnistynyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aurinkorannikolla äänestysintoa tuntuu riittävän, sillä esimerkiksi Fuengirolan äänestyspaikoilla kiemurteli pitkiä jonoja pitkin keskiviikkoa ja torstaita.
Jos äänestyskopeilla käy kuumeinen kuhina, itse ehdokkaiden välinen kamppailu tuntuu olevan kaukana kuumasta. Keskustelu on laimeaa ja vaalitentit valjuja. Kukaan ei tunnu haluavan haastaa tosissaan toista eikä todellista taistelua tunnu syntyvän. Presidenttiehdokkaiden esiintymistaidot on hiottu niin varmalle tasolle, ettei tv-mokia pääse syntymään.
Voi olla, että rajan takana riehuva sota tylsistyttää presidenttikandidaattien haluja lähteä ylenmääräiselle laukalle. Kaikki ymmärtävät, että Suomessa pitää puhaltaa yhteen hiileen idästä puskevaa uhkaa vastaan.
Irtiottoja ei ole nähty talousasioissakaan, vaan pressapelin sävy on pysynyt harvinaisen säyseänä.
Toisin on Atlantin takana Yhdysvalloissa, missä presidenttikisa on kaikkea muuta kuin sävyisää ja uneliasta. Trumpin ja Bidenin touhuja ja amerikkalaista vaalijärjestelmää ihmetellessä voi vain kiittää siitä, että Suomessa on monipuoluejärjestelmä.
Suomessa yhteiskunnan polarisoituminen ei ole läheskään samalla tasolla kuin USA:ssa, ja hyvä niin. Ei vastaavaa jyrkkää vastakkainasettelua ole havaittavissa Espanjassakaan. Erilaisille mielipiteille ja keskustelulle on tilaa.
Pidemmän päälle voi olla, että suomalainen tylsä pressapeli on sittenkin rakentavampaa ja hedelmällisempää kuin kaiken keskustelun kuristava ääripäiden korostaminen ja älytön älämölö.
Pääkirjoitus
Loading ...
