Liityin tässä männä viikolla uuteen porukkaan. Sellaiseen porukkaan, johon jo ennestään kuuluivat mm. lumiukko, lintulauta, puutarhaletku ja tamponin naru. Nämä kaikki ovat siis kroonisesti pihalla, tai ainakin ulkona.
Ja kyllä olin pihalla minäkin, kun ensimmäistä kertaa astelin golfkurssille. Ennen kurssia kokemukseni golfista oli pyöreä nolla, en ollut edes pitänyt golfmailaa kädessä. Ellei lasketa minigolfia, jossa siinäkin on voittopuolisesti plakkariin kertynyt pettymyksiä ja epäonnistumisia.
Suutakin on tullut soitettua golfaaville kavereille, hyvässä hengessä toki. ”Joko säkin oot niin vanha että pitää golfata kun ei enää pysty urheilemaan?” ja muuta vastaavaa.
Mutta rehellisyyden nimissä olen kyllä aina uskonut, että jotain siinä golfissa on pakko olla, koska niin moni siihen hurahtaa. Ja toisaalta en juurikaan ole kuullut ihmisistä jotka olisivat golfia kokeilleet, mutta eivät olisi siitä pitäneet.
Kun sitten tarjoutui tilaisuus saada oppia Aurinkorannikon kovimmalta suomalaiskoutsilta, niin silloin heitetään ilman muuta ennakkoluulot roskiin ja lähdetään kokeilemaan. Parin kerran jälkeen täytyy todeta, että vaikka esimerkiksi swingi edustaa vielä pääosin maansiirtoliikkeen toimintaa, niin mielenkiinto on kasvamaan päin.
Suurimpana houkutuksena golfiin tutustumisessa on kuitenkin raha. Olen nimittäin lukenut monestakin lähteestä, että golf on hyvätuloisten harrastus. Nyt odottelenkin jo innolla, milloin se palkka alkaa nousta.
Loading ...
