Ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja katolinen teologi Blaise Pascal (1623-1662) on todennut, että ”kaikki ongelmat ovat peräisin siitä, että ihminen on kyvytön istumaan hiljaa yksin huoneessaan”. Tämä keskiajalta peräisin oleva ajatus tuntuu tänä päivänä yllättävän ajankohtaiselta. Ihmisiä eri puolilla maailmaa on pakotettu omiin huoneisiinsa tartuntavaaran vuoksi.
Mutta osaammeko olla erillään muista omissa ajatuksissamme? Karanteenin kaltainen eristäytyminen muistuttaa hieman retriittiä. Erilaiset yhteisöt ovat perinteisesti järjestäneet ohjattuja tilaisuuksia, joissa ihmisillä on mahdollisuus vetäytyvät 2-3 päiväksi omaan hiljaisuuteensa. Retriitissä olleet ovat kertoneet, että siinä saa jotain sellaista, mitä ei muuten tavoita. Koronakaranteeni on kuitenkin aivan muuta kuin lyhyt retriitti.
Miksi eristäytyminen ja hiljaisuus ovat niin vaikeita? Ainakin siksi, että sisällämme on pelkoa siitä, että joudumme kohtaamaan suuria kysymyksiä. Pyrimme olemaan yleensä pääosan ajastamme erossa niistä. Tällaisia kysymyksiä ovat: kuka minä olen, miksi maailmassa on pahaa, mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen, onko jotain korkeampaa olemassa? Nämä ovat kaikki hyvin vaikeita asioita, siksi välttelemme niitä. Jos haluamme löytää elämäämme syvempää merkitystä, meidän on kuitenkin löydettävä niihin jonkinlaiset vastaukset. Tai ainakin meidän on uskallettava esittää ne itsellemme.
Erilläänolo on kannustanut meitä pohtimaan omaa elämäämme. Voimme nyt kysyä: mitä omissa oloissa oleminen on meille opettanut? Entisajan luostareissa sanottiin: ”mene kammioosi, pysy siellä ja se opettaa sinulle kaiken”. Onko se näin myös tänään?
Hannu T. Korhonen
Loading ...
