Siis joulunvietto, edessä on pitkä viikonloppu, meille espanjasuomalaisille sunnuntai on tuplajuhla. Suomessa vietetaän itsenäisyyspäivää, Espanjassa taas juhlitaan perustuslakia. Maanantaina “krapulapäivä” ja tiistaina 8. joulukuuta juhlitaan neitseellisen – tai saastumattoman sikiämisen päivää. Siitä katollinen kirkko päätti vuonna 1854. Muut kirkkokunnat eivät tunnusta dogmia. Nyt ei ole kyseessä Jeesuksen neitseellinen sikiäminen, vaan Marian. Maria oli perisynnitön jo sikiämisestään lähtien, kuinkahan oli Marian äidin laita, tai mummonsa. Sitä ei perimätieto kerro. Maria pysyi neisyenä koko ikänsä. Varmaankin Joosefille tuo avioliitto maistui puulle.
Nyt tarvitaan joukko marioita; syntyvyys on monissa Euroopan maissa alentunut huolestuttavasti, Suomenkin Väestöliitto patistaa tekemään lisää vauvoja. Espanjan asukasluku puolittuu vuoteen 2100 mennessä tällä menolla, silloin Espanjassa olisi vain 23 miljoonaa asukasta.
Joulussa on taikaa, mutta suurelta osin otan asian kuten juhannustaiatkin, järkeilemällä. Kuten neito joka juhannusyössä sattui näkemään sulhasensa kasvot syvällä kaivossa. Tyttö tokaisi, että uskokoot mitä uskovat, mutta hukkunuthan tuo perkele on.
Joulu on kristikunnan suurin juhla ja olen sen ehdoton fani. Kuusi on koristeltu, joulutähti pöydällä ja adventtikalenteri keittiössä. Vaikkakin joskus, miettiessä tuonpuoleista, kiusaus vaihtaa uskontoa voi olla kutkuttava. Kuvitelkaa itse, ansioitunutta muslimimiestä paratiisissa odottaa joukko innokkaita neitsyeitä, ilo on korkealla katossa. Meikäläisen kohtaloksi tuonpuoleisella jää kaiketi harpunsoitto ja kuorossa laulaminen. Mutta ei kuiteskaan, joulusta en luopuisi edes pakon edessä, on tämä sen verran ihanaa aikaa. Hyvää joulua.
Kimmo Sahlman