Kaikki tietävät varmasti tunteen kun tulet väsyneenä ja nälkäisenä kotiin, tuntuu kuin voisit syödä kaikki mitä kaapeista löytyy. Vielä pahempaa on se että menee nälkäisenä ruokakauppaan ja kaikkihan tietävät miten siinä käy. Tulee ahmittua kaksin käsin kaikkea ja hetken hyvänolon jälkeen alkaakin harmittamaan koko tilanne.
Nykypäivänä ihmiset ovat myös kiireisiä joten on helppo langeta einesruokien maailmaan. Eivät einesruoat ole pelkästään huono asia sillä joukosta löytyy myös oikein hyviä vaihtoehtoja. Ongelma tässä kohtaa ei kuitenkaan ole einesruoat vaan elämän kiireisyys ja ehkäpä laiskuus ruoanlaittoon.
Usea etsii erilaisten dieettien ja ruokavalioiden viidakosta itselleen sopivaa tapaa pudottaa painoa. Mitä useampia kokeiluita takana niin sitä hankalemmaksi tilanne yleensä muuttuu. Pettymysten kierre jatkaa kulkuaan ja usko omaan onnistumiseen murenee pala palalta.
Tunnesyöminen on myös hyvin yleistä, erityisesti naisilla. Syödään suruun ja iloon. Syödään pettymyksiin ja onnistumisiin. Jollekin ainoa lohdutus henkiseen pahoinvointiin voi olla syöminen.
Syömiseen liittyy myös sosiaalisia paineita. “Miksi syöt tuollaista?” tai “Miksi et syö tätä?”. Voidaan syödä toisten mieliksi tai ei vaikkapa haluta herättää muiden huomiota erilaisilla valinnoilla.
Suurin osa ihmisistä todennäköisesti kuitenkin tietää miten olisi hyvä syödä, mutta toteutus on aivan oma tarinansa. Muun muassa edellä mainitut tilanteet vaikuttavat syömiskäyttäytymiseemme ja vaikuttavat omalla tavallaan siihen mitä syömme ja milloin syömme.
Lopulta ongelma ei taidakaan olla huonot tai hyvät valinnat ruokien suhteen vaan tilanteet jotka vaikuttavat valintoihimme. Olisiko syytä miettiä voiko omasta elämästä karsia jotain jottei elämä olisi niin kiireistä? Voisitko järjestää elämäsi niin että on aikaa laittaa ruokaa ja tehdä rauhassa ostokset? Entä olisiko joku jolle purkaa tunteitaan ja pahaa oloaan? Oman itsetuntemuksen lisääminen ja mahdollisten mielenrajoitteiden pohtiminen lisäävät elämänhallintaa ja parantavat elämänlaatua ihan varmasti.
Loading ...
