Päihderiippuvuus on varsin moniulotteinen sairaus. Riippuvuuden syntyyn vaikuttaa moni seikka. Perinnöllisellä alttiudella on iso merkitys sille, tapahtuuko henkilön aivojen neurobiologisessa toiminnassa muutoksia, jotka ovat riippuvuuden ytimessä. Luonnollisesti riippuvuuden puhkeamiseen tarvitaan alttiuden lisäksi myös altistus päihteen käytön aloittamisen muodossa. Jos elämänsä aikana ei käytä päihteitä, ei niistä voi myöskään tulla riippuvaiseksi. Ympäristötekijät vaikuttavat omalta osaltaan varsinkin altistukseen.
Riippuvuuden syntymisen myötä henkilöllä alkaa ilmenemään päihteiden käytössään piirteitä, jotka ovat objektiivisesti todettavissa olevia riippuvuuden tuntomerkkejä: pakonomaista tarvetta saada päihdettä, kontrollin menetyksiä, vieroitusoireita, sietokyvyn kasvua, päihteen kohtuuttoman merkityksellistä roolia elämässä ja sen käytön jatkumista haitoista huolimatta.
Vuosien aikana olen saanut työskennellä tuhansien päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä kokemusmaailman äärellä. Eräs ilmiö näyttää tapahtuvan päihderiippuvuuden myötä poikkeuksetta. Läheisillä ihmisillä on ikävä oikeaa ihmistä, jonka he kokevat kadonneen elämästään.
Seuraavat ovat yleisimpiä käytöksen piirteitä, jotka tulevat riippuvuuden myötä piilottaen oikean ihmisen.
Epäluotettavuus
Luottamus on avain kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Päihderiippuvuuden myötä läheisten elämä alkaa kuitenkin pyöriä päihderiippuvaisen päihteen käytön ympärillä. ”Onko se kännissä?” ”Onko se krapulassa?” ”Olisiko hän sittenkin selvin päin?” Läheiset joutuvat toistuvasti pettymään päihderiippuvaisen päihteiden käyttöön ja siksi hänestä alkaa muodostua läheisten kokemusmaailmassa epäluotettava ihminen. Tämä tuntuu luonnollisesti kiputilalta – lähtökohtaisesti haluamme luottaa kumppaniin, vanhempaan, sisarukseen, lapseen tai ystävään.
Puutteellinen todellisuudentaju
Läheisille muodostuu havaintoja, joissa heille usein tulee tunne, että päihderiippuvainen elää ajatusmaailmansa kanssa jossain eri todellisuudessa. Läheiset näkevät, että päihteiden käyttö on ongelmallista. Päihderiippuvainen kuitenkin vakuuttaa sen olevan mielestään normaalia ja että ongelmien juurisyy on jossain muualla. Tämä aiheuttaa usein läheisille tarpeen auttaa henkilöä näkemään tilannetta ulkopuolelta käsin. Välillä hyvällä, välillä pahalla. Lopulta voi tulla turhautuminen ja kiukku.
Valehtelu, salailu
”Oletko juonut?” ”En.” ”Vähän.” ”Pari otin.”
”Mikä tämä on?” ”Se on vanha pullo.”
Alkoholistilla alkaa riippuvuuden edetessä nousta syyllisyyttä ja häpeää suhteessa päihteiden käyttöön, mitä voimistaa tietoisuus ristiriidoista, joita se aiheuttaa ihmissuhteissa. Siksi päihderiippuvainen alkaa tyypillisesti valehtelemaan asiasta, josta normaalin päihteenkäyttäjän ei tarvitse valehdella tai jota ei normaalisti tarvitse edes selitellä. Myös päihteiden piilottelu on erittäin yleistä; samoin läheisten osallistuminen yhteiseen geokätköilyyn etsimisen muodossa.
Kriittisyys, vaativuus ja väkivaltaisuus
Päihderiippuvuus aiheuttaa kroonistuessaan henkilölle ahdistuneen tilan. Krapulassa eli vieroitusoireissa tämä ahdistus on ankarimmillaan, mutta myös perusvire alkaa usein muuttua kroonisesti mollivoittoiseksi. Ahdistunut ihminen on harvoin leppoisa ympäristölleen. Sama pätee myös päihderiippuvaiseen.
Useimmiten kaikista läheisimmät ja rakkaimmat henkilöt puuttuvat päihderiippuvaisen toimintaan. Päihderiippuvaisella itsellään on sisällään ristiriita. Toisaalta riippuvuus aiheuttaa tarpeen pitää kiinni päihteiden käytöstä, vaikka ymmärryksessä alkaisikin olla jo havaintoja ikävistä seurauksista. Läheisten puuttuminen asiaan nostaa päihderiippuvaisen kokemuksessa tämän sisäisen ristiriidan näkyväksi, minkä vuoksi päihderiippuvainen saattaa projisoida omaa syyllisyyttään puuttujan kasvoille. ”Kuka tähän perheeseen tuo eniten rahaa pöytään?”, saattaa tulla vastaukseksi läheisen esittämään huoleen juomiseen kuluvasta rahamäärästä. ”Ei sinun kanssasi pysty elämään, kun olet aina naama norsun elimellä”, saattaa kajahtaa vastaukseksi läheisen esittämään murheeseen päihteen käytöstä.
Yllä kuvattu henkinen ja sanallinen väkivalta on kaikista yleisintä. Toki voitaneen ajatella, että päihderiippuvaisen päihteen käyttö itsessään on väkivaltaista, kun se jatkuu huolimatta läheisten pahasta olosta. Fyysinen väkivalta on verrattain harvinaista – suurin osa päihderiippuvaisista, joiden kanssa olen työskennellyt, eivät ole olleet fyysisesti väkivaltaisia läheisiään kohtaan. Toisaalta kun katsotaan esimerkiksi lähisuhteissa ilmenevän väkivallan ilmenemistä, päihderiippuvuus näyttäytyy yhtenä merkittävimpänä riskitekijänä. Eli pahimmillaan normaalisti turvallinen henkilö saattaa muuttua päihderiippuvuuden seurauksena väkivallan tekijäksi.
Onneksi toipuminen on mahdollista. Itse elän todellisuudessa, jossa toipuminen päihderiippuvuudesta on tavallisempaa kuin toipumattomuus. Tämän todellisuuden muodostaa oma kokemukseni, useiden läheisteni kokemus ja vuosikausien ammatillinen näkökulma. Sen vuoksi suosittelen hakemaan päihderiippuvuuteen asianmukaista hoitoa.
Loading ...
