Sosiaalityötä pohdittaessa meille saattaa tulla ensimmäisenä ajatuksiin mielikuva kukkahattutädeistä virastoissa paperikasojen takana myöntämässä tai kieltämässä toimeentulotukea tai mahdollisesti kotikäynnillä arvioimassa perheemme elämäntapaa ja kenties huostaan ottamassa lapsiamme. Osa sosiaalityöstä on kyllä viranomaistyötä, jota säätelee kunkin maan ja alueen lainsäädäntö ja ohjeistukset.
Usein ajatellaan myös, että apua, jota tarvitsemme sosiaalisiin tilanteisiin, saamme sukulaisilta ja ystäviltä tai että voimme saada vastaukset sosiaalisiin kysymyksiin vaikka internetsivustoilla tiedustellen. Osaltaan tämä kaikki on tottakin. Samalla tavalla kuin terveydettä ja fyysisiä vaivoja hoidettaessa, kaikkeen emme tarvitse lääkäriä tai sairaalahoitoa.
Mutta mitä sitten on sosiaalityö, jota tekee sosiaalityön ammattilainen? Koulutus sosiaalityöntekijäksi yliopistossa on yhtä pitkä kuin lääkäriksi. Sosiaalityöntekijän professio on valtaistava ja merkittävä yhteiskunnallisesti ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tiedämme esimerkiksi, että lääkäri hoitaa usein oiretta, mutta samalla myös, mistä oire johtuu. Samalla tavalla sosiaalityö auttaa kriisissä ja tilanteessa kun tarve avulle on akuutti, mutta myös sosiaalityön menetelmin pureudutaan siihen, mistä kokonaisuutena on kysymys ja miten ratkaistaan se, ettei vaivaa tai haastetta arjessa enää olisi tai että niiden kanssa pystyisimme elämään niin hyvin kuin mahdollista.
Sosiaalityö on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen parissa tehtävää työtä. Sen tavoitteena on tukea myönteistä muutosta arjessa ja parempaan suuntaan hyvinvoinnissa koko yhteiskunnan jäsenenä. Sosiaalityön avulla lievennetään elämäntilanteessa vaikeuksia ja vahvistetaan yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä. Sosiaalityön tehtävä on tukea ja edistää kaikkien ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja toimintakykyä, silloin kun tuelle on tarvetta. Tähän sosiaalityössä on käytettävissä erilaisia sosiaalityön teorioita ja toimintamalleja. Voidaan käyttää esimerkiksi suhdeperustaista työotetta ja menetelmiä, joita ovat esimerkiksi erilaiset valtaistavat, dialogiset ja systeemiset menetelmät. Voidaan hyödyntää, vaikka sirkulaarisia kysymyksiä ja hypoteeseja.
Lähtökohtana sosiaalityössä ovat sosiaalityön eettiset periaatteet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sosiaalialan eettinen velvoite ja työkäytäntöjen laatukriteeri. Tästä voi lukea lisää Arki, arvot ja etiikka Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet -oppaasta (Talentia, 2017) tai esimerkiksi Sosiaalityön arvot ja etiikka -kirjasta (Aini Pehkonen 2011).
Sosiaalityö ei siis ole pelkästään viranomaistyötä, jossa tehdään viranomaispäätöksiä erilaisten tukien myöntämiseksi, vaan sillä pyritään itsessään tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan erilaisissa tilanteissa elämänhallintaan, arkeen ja ongelmiin syventyen.
Ihmisen hyvinvointi koostuu niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisesta kokonaisuudesta, yhteiskunnan ja ympäröivän elintilan kontekstissa. Hyvinvointiin nykypäivänä vaaditaan paljon. Arki ja elämä on täynnä erilaisia haasteita, eivätkä ne ole tässä maailmantilanteessa ja sen vaatimuksissa vähentyneet. Sosiaalityön merkitys ihmisten hyvinvoinnin tukena on tärkeä ja ihmiset ovat tänä päivänä ymmärtäneet, että tämä sosiaalisen tuen ja osaamisen hyödyntäminen on merkittävä tukimuoto.
Sosiaalityön menetelmistä voi hyötyä kuka tahansa tänä päivänä leimautumatta, kuten terveydenhuollon palveluista. Ostamme vakuutuksia terveyttämme vaalien sairauksien ja tapaturmien varalle. Voimme myös pohtia, mitä mahdollisuuksia sosiaalityöllä olisi oman ja läheisten hyvinvoinnin eteen.