Mirafloresin hallinnossa on myös ollut jo pitkään mukana suomalaisia. Viime vuosina kentän hallituksessa on istunut Hilkka Lavi, hän on toiminut mainiona edusmiehenä suomalaiselle golfyhteisölle.
Mirafloresin kenttä soveltuu mainiosti kaiken tasoisille pelaajille. Se ei ole erityisen pitkä, joten lyhyemmilläkin avauksilla greenille voi päästä säädetyllä lyöntimäärällä. Toisaalta kenttä tarjoaa haasteita myös alemmalla tasoituksella pelaaville. Liikoja riskejä ottamalla juuri pitkälyöntiset sankarigolfarit joutuvat helposti vaikeuksiin, mikäli tähtäin on vähänkin väärin kohdistettu. Draiveri kannattaisi jopa jättää kotiin, kiusaus päätyä sen kanssa vaikeuksiin on Mirafloresissa suuri.
Kenttä kulkee luontevasti asuinrakennusten lomassa maaston muotoja hienosti hyödyntäen. Muutamalla reiällä avaus lyödään korkealta alaspäin, myös ylämäkeen päästään välillä lyömään. Reiät 12-17 on rakennettu kauniiseen avoimeen ja aurinkoiseen, melko tasaiseen laaksoon. Juuri nämä väylät ovat Mirafloresin kauneimmat ja näyttävimmät.
Hyvää ruokaa ja viihdettä
Mirafloresin klubilla on tunnetusti erinomainen ruoka. Kierroksen jälkeen on mukava istahtaa terassille nauttimaan joko tukeva pihvi tai kevyemmin joku keittiön erinomaisista salaateista. Ravintola on auki myös iltaisin ja lähiseutujen asukkaat tulevat sinne syömään vaikkeivät golfista olisikaan kiinnostuneita. Ravintola järjestää myös paljon viihdeiltoja ja esimerkiksi viininmaistajaisia.
Mirafloresin kentän on suunnitellut Falco Nardi ja se avattiin vuonna 1990. Viime vuosina joitain greenejä on uusittu kokonaan ja muitakin parannuksia on tehty runsaasti. Kentän kokonaismitta keltaisilta on 5148m ja punaisilta 4778m. Kentän par on 71. Green fee hinnat ovat Mirafloresissa Aurinkorannikon keskihintoja edullisemmat.
Poimitaan muutama Mirafloresin reikä tarkempaan syyniin. Kaikki kentän reiät ovat omanlaisiansa, mutta ainakin rei´illä 1, 7, 12, 15 ja 18 on jotain spesiaalia.
Reikä 1 (par 4, 251m)
Jokaisen sankarigolfarin unelmareikä. Jyrkkään alamäkeen suoraan eteenpäin 251 metriä. Eaglen mahdollisuus väreilee ilmassa, kun pelaaja asettuu tiiboxiin. Vaan ei se ole niin helppoa. Draiverilla menee pitkäksi ja pöpelikköön, pienemmillä mailoillakin pitää olla suunnan kanssa tarkkana. Vasemmalla vaanii out of bounds ja oikealla jyrkkä rinne, josta lyöminen on lähes mahdotonta. Fiksu pelaaja ottaisi keskipitkän raudan ja löisi kakkosen greenille lyhyellä wedgellä. Vaan kukapa meistä on fiksu, kun par 4:llä on oikeasti mahdollisuus lyödä avaus greenille.
Reikä 7 (par 3, 163m)
Seiska on klassisen kaunis par 3. Pallo lyödään loivaan ylämäkeen ja kukkulan päällä oleva laaja greeni näyttää suorastaan juhlavalta. Tässä kannattaa uskoa tauluihin merkittyä pituutta, takana siintävistä vuorista johtuen lippu näyttää olevan lähempänä, kuin se todellisuudessa on.
Reikä 12 (par 5, 480m)
Tältä tiiauspaikalta ei golfmaisema juuri voi parantua. Aloitus lyödään korkealta ja pallo pysyy onnistuneella lyönnillä ilmassa nautittavan pitkään, kunnes se laskeutuu laakson pohjalla olevalle väylälle. Kakkoslyönnin haasteena on vesiesteen ylittäminen tai ohittaminen ja kohotettu greeni vaatii lähestymislyönniltä tarkkuutta. Tämä reikä aloittaa Mirafloresin näyttävimmän osan. Kauniit palmurivistöt erottavat seuraavat viisi reikää toisistaan.
Reikä 15 (par 3, 121m)
Tätä kutsutaan saariväyläksi. Koko greeniä ympäröi vettä täynnään oleva vallihauta. Tällä reiällä avauksen on osuttava greenille, muuten pääsee lyömään kolmatta vallihaudan reunalta. Ilman vettä tämä olisi todella helppo reikä, mutta kuten kaikki tiedämme, golfarin pahin vihollinen on oma pää. Greeniä ympäröivä vesi on juuri sellainen ärsyke, joka saa helposti puristamaan mailasta ja katseen nousemaan liian aikaisin. Hieno reikä, greeniosuma aiheuttaa selkeän helpotuksen huokauksen.
Reikä 18 (par 4, 242m)
Tämä reikä näyttää paperilla niin lyhyeltä, että ykkösellä päälle ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Vaan se on. Dogleg -väylä nousee jyrkästi ylöspäin, eli nousu tuo selvästi lisää matkaa. Rohkea pelaaja lähtee oikaisemaan kulman yli ja onnistuessaan on hyvin lähellä greeniä. Kaikkein pitkälyöntisimmät ovat jopa greenillä tai sitä vartioivissa syvissä bunkkereissa. Joka tapauksessa upea päätösreikä, jolla birdien tekeminen ei ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto.
Antti Pekkarinen
Loading ...
