Shakki on tunnettu lautapeli. Sitä pelataan paljon etenkin länsimaissa, mutta on se suosittu myös esimerkiksi Venäjällä. Molemmista suunnista löytyy tunnettuja shakkimestareita kuten Bobby Fischer ja Garri Kasparov. Shakin ideana on voittaa ja tuhota vastustaja! Pelilaudalle jää lopulta vain voittaja.
Kiinassa shakkia suositumpi peli on nimeltään weiqi. Se tunnetaan myös nimellä go, japaniksi igo. Pelin ideana on se, että vastustaja yritetään saartaa mutta ei tuhota. Lopussa kumpikaan osapuoli ei ole täysin nujerrettu. Tämä mahdollistaa kunniallisen häviämisen! Näin sanoo Kungfutse: ”Älä saata muiden osaksi sellaista, mitä et halua itsellesi”.
Shakin ja weiqin perusfilosofia on siis erilainen. Länsimaisessa ja venäläisessä politiikassa on aina pelattu shakin säännöillä. Tavoitteena kukistaa ja nöyryyttää vastustaja. Kiinalainen politiikka lienee useammin perustunut weiqifilosofiaan. Ei haluta että myöskään vastustaja menettää kasvonsa!
Jokainen peli tarvitsee kaksi osapuolta. Molempia tarvitaan jotta peliä voidaan pelata. Se joka hallitsee pelin, hallitsee myös vastustajan! Viime kädessä sekä voitot että tappiot ovat suhteellisia. Oman näkemyksen edistäminen on weiqissä oleellista.
Myös kansainvälisessä politiikassa olisi shakin sijaan syytä opetella pelaamaan weiqiä. Erityisesti tämä koskee suurvaltapolitiikkaa. Vastustajallekin on annettava hieman pelitilaa ja liekanarua. Sitä ei ole syytä pyrkiä tuhoamaan. Siitä ei hyvä seuraa. Jos yrittää tuhota ydinasevaltion, saa ohjukset niskaansa. Näinhän se menee!
Kiinan menestyksen taustalla on usein ollut weiqifilosofinen ajattelu. Entä nyt? Tänään joutuu valitettavasti kysymään: onko Kiinan nykyjohto unohtanut weiqin säännöt?
Hannu T. Korhonen
Loading ...
