Neljäs matkapäivä oli suunnitelman mukaan ajopäivä. Kilometrejä ei kartan mukaan olisi kuin vähän reilut 300, mutta koska suuntana on Sveitsi, moottoriteitä ei ajeta, vaan lähdetään ylittämään Alpit pikkuteitä ja -tunneleita pitkin.
Hotellin aamiaispöytä näytti aluksi melko aneemiselta, mutta tarkempi tutkailu muutti näkemyksen. Tuotteiden määrä pöydässä ei ollut ylitsepursuava, mutta laatu sitäkin parempi. Ranskassa kun ollaan ja vielä Sveitsiin menossa, juusto on merkittävässä roolissa joka aterialla. Niinpä aamiaispöydästäkin löytyi kahta eri valko-, yhtä sini- ja yhtä mitä lie viherhomejuustoa. Aika rajua tavaraa heti aamusta kaffin kanssa, mutta niin herkullista. Hengityksen raikkaudesta viis, hampaat pestiin vasta ruokailun jälkeen.
Nougattia tehtaalta
Aamiaishuoneen ikkunasta näimme, että aivan hotellin takapihalla on sympaattisen näköinen nougat -tehdas. Olimme lukeneet jostakin, että Montelimar on maailman nougat -pääkaupunki. Ei muuta kuin tutustumaan nougatin teon saloihin. Kyseinen tehdas oli vanha, toiminut samoissa tiloissa jo viime vuosisadan alkuvuosista lähtien. Edelleen nougatin valmistaminen on lähes pelkästään käsityötä. Ainekset ovat manteli, hunaja ja munan valkuainen. Näitä keitellään yhdessä ja erikseen isoissa sammioissa ja lopuksi nougat jäähdytetään erilaisissa muoteissa. Näin syntyy aito vaalea nougat. Wienernougatissa käytetään kaakaomassaa ja erilaisissa nougat suklaapatukoissa sekaan lisätään vielä reippaasti rasvaa, jotta se pysyy pehmeänä.
Myöhemmin huomasimme, että näitä nougat -tehtaita ja -puoteja on kaupunki tulvillaan. Jäimme miettimään, miksi ihmeessä Rhóne -joen rannalla valmistetaan kyseistä tuotetta. Erityisen paljoa alueella ei näkynyt mantelipuita tai pähkinäpensaita. Juuri Montelimarin kohdalla ei myöskään ole viiniviljelmiä. Ehkä kaupungissa on aikoinaan oltu kateellisia sekä etelässä että pohjoisessa sijaitseville viinikeskuksille, joten piti keksiä jotain omaa. Nougat on ollut helppo valinta, siitä perinne on voinut alkaa ja kasvaa. Voi asialle olla jokin loogisempikin selitys, meillä ei ollut aikaa jäädä selvittämään nougatin mysteeriä. Kivasti pakattu nougat on mukava tuliainen.
Juustoa, viiniä ja vuoria
Nougat vierailun jälkeen oli aika lähteä matkaan. Määränpäänä Sierren kaupunki Valaisin laaksossa Alppien kätkössä Sveitsissä. Ylitettävänä oli Alpit aivan Euroopan korkeimman vuoren Mont Blancin vierestä. Urakkaa helpotti tieto siitä, että perillä odottaa varmasti hyvä ruoka ja viini. Sierren majapaikka on meille tuttu jo vuosien takaa, hotellia ei tarvita, kortteeri löytyy sukulaisten luota.
Jos joskus ajattelet itse toteuttaa automatkan Aurinkorannikolta Suomeen, Sveitsiä ei kannata jättää väliin. Kiertoa ei loppujen lopuksi tule kovinkaan paljoa ja ne upeat maisemat korvaavat kyllä kaiken vaivan. Ja vähintään maisemien veroista on ruoka ja viini Sveitsissä. Sveitsiläiset viinit eivät ole maailmalla mitenkään tunnettuja, koska niitä ei riitä vientiin kuin pieniä määriä, sen verran persoja alppimaan kansalaiset ovat omille viineilleen.
Upeiden alppien ylityksen jälkeen saavuimme Sierreen. Kyseessä on pieni kaupunki Valaisin laakson pohjalla. Merkittävät Sveitsin laskettelukeskukset ovat helposti saavutettavissa ja Sveitsin kuuluisin golfkenttä, Alpeille rakennettu Crans-Montana on näillä kulmilla. Viinin viljelys on Valaisin ihmisillä verissä, jokainen pieni maatilkku talojen pihoilla ja teiden vierustoilla kasvaa hyvin hoidettuja viiniköynnöksiä.
Tätini muutti sveitsiläisen miehensä kassa Sierreen reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Tarina on kuin sadusta, tätini Liisa oli Baselissa sairaanhoitajana, rakastui siellä komeaan kirurgiin Cedriciin ja he päättivät muuttaa Alpeille ja avata siellä oman vastaanoton. Hyvin ovat viihtyneet ja me sukulaiset olemme myös hyvin hyödyntäneet heidän vieraanvaraisuuttaan upeassa ympäristössä. Meille matkalaisille on jo muodostunut perinteeksi pysähtyä pariksi yöksi ajamisen lomassa lepäämään ja nauttimaan Sveitsiin.
Cedric on todellinen kulinaristi. Viinit ja hyvä ruoka ovat lähellä hänen sydäntään ja hän rakastaa ruoanlaittoa ja kulinarististen kokemusten jakamista ystävien ja läheisten kanssa. Tästä vieraanvaraisuudesta pääsimme tälläkin matkalla nauttimaan. Ensimmäisenä iltana nautimme Sveitsiläistä juustoherkkua. Raclette -juustoa saa toki Espanjasta tai Suomestakin, mutta paikallisesta Sveitsiläisestä puodista hankittu juusto on aivan omaa luokkaansa. Täysin vatsoin herkutelleena nukuimme sikeästi alppi-ilmaa hengittäen.
Seuraava päivä olikin pyhitetty lähes pelkästään levolle. Pienellä kävelyllä kävimme Liisan kanssa ja pistäydyimme nauttimaan lasilliset, ehkä kahdet paikallista Petit Arvine -viiniä. Ah kuinka virkistävää.
Illan aterian nautimme parvekkeella. Ruokana oli todellinen klassikko, liha-fondue. Tällä kertaa lihana ei ollutkaan mikä tahansa kaupan tiskin paisti, vaan liha, joka oli valmisteltu ja maustettu samaan tapaan, kuin kuivattava liha. Makua siis oli jo valmiiksi ja viisi erilaista kastiketta vielä korostivat herkullista makua. Ja se viini. Gamay rypäleestä valmistetaan perinteisesti nuorena nautittavat Beaujolais -viinit. Valaisissa samasta rypäleestä osataan tehdä myös pidempään säilyviä ja vuosien mittaan paranevia viinejä. Sellaista saimme nauttia fonduen kera. Ei siitä punaviini paljon voi parantua.
Puolivälin krouvi matkalla on nyt ohitettu. Jättimäinen kiitos Sierreen Liisalle ja Cedricille. Käynti luonanne Alppien kätköissä on joka kerta voimaannuttava kokemus. Seuraavaksi piipahdamme nopeasti Alsacen viini-alueen tutun viinitilallisen luona ja ajelemme satumaisiin Reinin jokilaakson maisemiin.
Teksti: Antti Pekkarinen Kuvat: Tuisku & Antti Pekkarinen
Katso edelliset matkapäivät täältä:
Loading ...
