Matkapäivä 3 – Unta vai viinien huumaa

Mielipuuhassa viinin tuoksuttelussa Chateauneuf-du-Papessa. Lasissa GSM viiniä (Grenache, Syrah & Mourvédre). Euroopan matkailun parasta antia.

Kolmas päivä lähti käyntiin tukevalla aamiaisella kosken rannalla Andorrassa. Hotellin palvelu oli ystävällistä, jotenkin andorralaisista ihmisistä jäi mieleen sellainen kuva, että he ovat aitoja, hieman ujoa porukkaa. Palvelevat ystävällisesti, mutta jännittävät tilannetta ja hihittelevät hauskasti.

Andorrasta poistuttaessa päästään korkeille paikoille. Lumen keskellä on kiva ajella näin kesäkeleillä.

Nousimme korkealle Pyreneiden huipulle. Puuraja tuli vastaan jo ajoissa, seuraavana olikin lumiraja. Onneksi tiet sentään olivat sulia, lähes umpihangen keskellä pääsimme korkeimmilla paikoilla ajamaan. Vuorien rinteillä kävi kova kuhina, kovaa vauhtia sulavat lumet saivat aikaan mittavia puroja ja upeita vesiputouksiakin rinteille oli kehittynyt.

Ranskan herkkuja pikkukylän torilta.

Hieman jännitti tulliin tulo. Olimme ladanneet jo Espanjassa auton perän täyteen viiniä Koti-Suomen kesää ilostuttamaan. Andorra ei ole EU-maa, joten alkoholin kuljetus rajan yli ei ole vapaata. Lähinnä jännitti se, onko Ranskan tulli haukkana tutkimassa, kuinka paljon verovapaata tavaraa tuodaan heidän markkinoilleen. Onneksi huoli oli turha, tullimuodollisuus oli käden heilautus tympääntyneen näköiselle virkailijalle, viinilastimme sai siis jatkaa matkaansa.

Vähän matkaa Ranskan puolella ajeltuamme pysähdyimme pikkuruiseen kylään, jonka torilta ostimme mainiot matkaeväät. Reilu pala paikallista sinihomejuustoa ja kuivattua lihaa. Näitä nautimme autossa matkalla tuoreiden croissanttien kera. Herkullinen ja aikaa säästävä lounas. Tuliaisiksi Sveitsiin vietäväksi ostimme vielä parin kilon kuivatun lihan, joka oli päällystetty kauniisti yrttisilpulla.

Kivisiä viinirinteitä

Viinistä puheen ollen, automme keula osoitti tiukasti kohti Rhóne -joen laaksoa, yhtä eteläisen Ranskan viinipyhättöä. Rhónen alueesta tulee väkisin mieleen varhaiset nuoruusvuodet, yksi Alkon edullisimmista viineistä oli silloin Cotes du Rhóne, kotoisammin Kottero. Sitä tuli aikoinaan nautittua vähintään riittävästi. Nimen alkuperää, rypälelajikkeita tai eri makuvivahteita ei tuolloin tullut mietityksi, tärkeintä oli viinin aiheuttama miellyttävä fyysinen tila, jota näin jälkikäteen voi nimittää perskänniksi. Liekö tuo vieras käsite vielä nykyäänkään…..

Pikkuteiden varsilta löytyy hienoja paikkoja. Vaikkapa tämä silta, joka toivottaa tervetulleeksi Rhóne -joelle.

Rhónen laaksoon saapuminen rauhoitti mieltä kummasti. Jostain syystä viiniviljelmien keskellä ajaminen on aina miellyttänyt minua, sillä on jokin hypnoottinen vaikutus mielenrauhaani. Heti aluksi huomio kiinnittyi maaperään. Meillä Suomessa tuskaillaan kivisisiä peltoja, Rhónen viiniviljelijät kiittävät kivistä maastoa. Noissa kivissä on yksi menestyksen salaisuus. Ne sitovat itseensä auringon lämpöä kuumina päivinä ja luovuttavat sitä köynnösten käyttöön yön viileinä tunteina. Näin olleen Rhónen viini kasvaa ja kypsyy ympäri vuorokauden, se antaa viljelijälle paljon mahdollisuuksia.

Suomessa maajussi kiroaa kivet pelloilla. Rhónen rannalla viininviljelijä kiittää niiden olemassa oloa.

 

Ranskalaiset viinit on luokiteltu erilaisin apellaatioin. Apellaatio on eräänlainen laatusertifikaatti, jonka käyttöoikeus myönnetään viinitilalle, kun se täyttää tarkat ehdot ja sijaitsee tietyllä alueella. Apellaatiojärjestelmää käytetään myös esimerkiksi juustojen, kuivattujen lihojen ja monien muiden elintarvikkeiden luokittelussa. En mene tarkemmin tuohon yleisjärjestelmään, vaan siirrytään Rhónen laaksoon ja yhden maailman tunnetuimman apellaation pauloihin.

Chateauneuf-du-Pape

Sain joskus muinoin lahjaksi arvokkaan viinipullon. Sen kyljessä luki Chateauneuf-du-Pape. Pullossa oli hieno etiketti ja etiketin yläpuolella vaakunamainen kohokirjailu. Hyvääkin se oli, en tuolloin osannut sen ihmeemmin kiinnittää huomiota mistä viini on peräisin tai mihinkään muihin yksityiskohtiin. Tuo nimi jäi mieleen ja siihen on myöhemmin törmännyt monessa yhteydessä.

 

Karttoja tutkiessani Chateauneuf-du-Pape oli präntätty pienellä, mutta se hyppäsi suoraan silmiini. Tuonne on mentävä ja tutustuttava alueeseen. Chateauneuf-du-Papen kylä on viehättävä keskiaikainen pikkukaupunki, nimi on suoraan käännettynä paavin uusi linna. Paavillinen historia ja viini ovatkin läsnä kaikkialla. Alueella toimii yli 300 viininviljelijää ja pienessä kylässäkin on noin 150 viinikauppaa tai maistelutilaa. Olimme liikkeellä sunnuntai iltapäivänä, joten kylässä oli hiljaista, onneksi sentään jokunen viinitila piti tilojaan ja puotejaan auki. Valitsimme summamutikassa Maison Bouachon -tilan. Meillä kävi hyvä tuuri, saimme perusteellisen luennon ja maistatuksen alueen ja kyseisen tilan viineistä. Saimme samalla hyvää koulutusta viininmaisteluun.

Nataly niminen viiniasiantuntija piti meille perusteellisen esitelmän alueen viineistä ja niiden valmistuksesta. Se maailma on uskomattoman kiehtova. Viinin viljely ei ole ihan yksinkertainen juttu, luonnonolosuhteiden ja tekniikan lisäksi siihen vaikuttavat merkittävästi erilaiset perinteet ja säännöt. Esimerkiksi Rhónen -laakson pohjoisosissa kaikki viinit valmistetaan yhdestä rypälelajikkeesta, etelämmässä eli vaikkapa Chateauneuf-du-Papen alueella rypäleitä sekoitetaan. Mitään olosuhteisiin liittyvää syytä tähän erotteluun ei ole olemassa, niin on aina tehty ja muuta ei saa tehdä. Samoin on hyvin tiukkaan rajattu ne kylät, joissa saa tehdä Rose -viiniä. Samoilta rinteiltä kerättyjä rypäleitä käytetään naapurikylässä eri tarkoitukseen kuin toisessa.

Tietotulvan ohessa pääsimme toki maistamaan näitä jumalaisia Chteauneuf-du-Papen herkkuja. 93% alueen tuotannosta on punaviiniä, mutta koska rouvan nenäontelot menevät tukkoon punaviinistä, maistelimme yhden punaisen, yhden valkoisen ja yhden makean jälkiruokaviinin. Nataly moitti ohimennen maanmiehiään ranskalaisia, koske he juovat usein aperitiivinä makeaa viiniä ja se vie kaiken herkkyyden makuaistista. Eli ohje kulinaristeille, älkää juoko mitään makeaa ennen ruokaa tai jos juotte, juokaa ruoan kanssa olutta tai vettä. Viinien jaloja ominaisuuksia ette enää pysty maistamaan.

Oma asiantuntemukseni tai sanavarastoni ei riitä siihen, että ryhtyisin tarkemmin arvioimaan maistelemiamme viinejä. Punaviinista löytyi Natalyn sanoin morcillan ja lampaannahan tuoksua, valkkarissa taas tuoksuivat valkoiset kukat ja sitrushedelmät. Hyvältä tuoksui ja maistui, siksi kai lompakko keveni melkoisesti tilaisuuden päätteeksi. Viinitilat ovat minulle vähän kuin kenkäkaupat naisille, aina löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista, jonka hankintaan on helppo keksiä itseään huijaavia perusteita.

Illan päätimme Montelimarin kaupungissa hyvään illalliseen maukkaiden Cotes du Rhónen viinien kera. Yöpuulle siirryimme Kyriad -hotelliin. Ranskalaiseksi hotelliksi erittäin siisti ja toimiva. Hinta 47€, joka sisälsi parkkipaikan suljetulla hotellin pihalla. Päivä oli kokonaisuudessaan mitä mainioin.

Teksti: Antti Pekkarinen Kuvat: Tuisku & Antti Pekkarinen

Aiempien matkäpäivien tarinat löydät täältä:

https://fuengirola.fi/matkapaiva-2-apteekin-ovikello/

https://fuengirola.fi/matkapaiva-1-romanttinen-hotelli/

Tässä juttusarjassa seurataan Tuisku ja Antti Pekkarinen automatkaa Fuengirolasta Helsinkiin. Mikään informatiivinen matkaopas juttusarjan ei ole tarkoitus olla, enemmänkin siinä käsitellään matkalaisten subjektiivisia kokemuksia ja kommelluksia.
Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Mielenkiintoinen (75)
  • Erinomainen (16)
  • Hyödyllinen (5)
  • Tylsä (2)
  • Vanha uutinen (0)