Pakettiauto täydessä lastissa halki Euroopan kuulostaa etukäteen haasteelliselta rastilta. Matkaa tulee noin 3.000 kilometriä ja koska poikkeamme matkalla Sveitsissä, myös mäkistä maastoa osuu varmasti matkalle.
Auto on ravintola Kukon/Simply Scandinavianin työväline. Siksipä ravintolapäällikkö Mika Väätäinen pakkasi lastin huolellisesti ja sitoi lehdet tiukasti liinoilla. Painoa yritettiin saada mahdollisimman keskelle autoa, jottei tarvitse koko mantereen halki nokka pystyssä ajella. Luulisivat vielä ylpeäksi.
Pääsimme matkaan maanantaina 1.6. klo 14.30. Jo ensimmäiset pari sataa kilometriä osoittivat, että pelko ajamisen vaikeudesta oli turha. Uudenkarhea Volkswagen transporter kulkee pienessä ylilastissakin takaisesti ja pehmeästi kuin juna. Näkymät korkealla olevasta matkustamosta ovat kuin bussista konsanaan. Ylämäetkin auto vetää hyvin, vähän pienempää silmään ja lisää kaasua, auton saa jopa kiihtymään vastamäessä.
Lähtömme ajankohtaa siirrettiin moneen otteeseen, siksi vielä lähtiessäkään mitään selkeää suunnitelmaa tämän kertaiselle seikkailulle ei ollut. Matkaan lähdettiin sillä periaatteella, että ajetaan minne jaksetaan ja kun alkaa väsyttää, etsitään joku mukava pikkukylä tai -kaupunki yöpaikaksi. Tuisku on vuosien varrella harjaantunut taitavaksi hotellien etsijäksi pelkääjän paikalla. Pari vuotta sitten hän tosin löysi vahingossa hieman erikoisemman hotellin, siitä voitte lukea lisää täältä: https://fuengirola.fi/matkapaiva-1-romanttinen-hotelli/
Lähdimme ajamaan Espanjan itärannikkoa pitkin. Koronan vuoksi liikenne oli varsin rauhallista. Moottoritiellä näkyi lähinnä rekkoja, henkilöautoja oli liikkeellä huomattavan vähän. Ainoastaan isojen kaupunkien kohdalla liikennettä oli hieman enemmän. Tyhjät tiet sopivat meille. Matka taittuu kohtuullisen rivakkaan ja tiukkoja tilanteita syntyy vain harvoin. Mitään suurta maisemaspektaakkelia emme tällä kertaa kokeneet, pysyimme tiiviisti moottoritiellä, eikä sieltä juuri mitään näe. Tästä matkasta saattaa tulla muutenkin poikkeava aiempiin reissuihimme, olemme enemmän liikkeellä matkaa taittaaksemme, emme seikkaillaksemme, kuten yleensä.
Maanantaina jaksoimme ajaa reilut 500 kilometriä. Yöpaikaksi valikoitui Elche -niminen kaupunki lähellä Alicantea. Tuisku valitsi hotellin tällä kertaa varman päälle. Menimme yöksi Ibis hotelliin hieman keskustan ulkopuolelle. Hotelli oli siisti ja asiallinen, ilmastointi pelasi ja vedenpaine suihkussa oli hyvä. Sänky oli tilava ja patjatkin vähintään ok -tasoisia hotellivuoteeksi. Auto parkkihalliin maksoi vain 6€, kaiken huipuksi samasta parkkihallista pääsi Mercadonaan, josta aamulla lähtiessämme kävimme ostamassa eväät mukaan matkalle. Kaikki tässä hotellissa oli siis hyvin, mutta juuri mitään siitä ei mieleen jäänyt. Yleensä olemme suosineet rohkeampia valintoja ja usein löytäneet todella mielenkiintoisia majataloja.
Illalla yhdeksän kieppeissä ajoimme nälkäisenä kaupungin keskustaan. Hotellin respa suositteli muutamaa ravintolaa, joista yhtä kehui erityisesti. Löysimme paikan parin kohteliaan paikallisen teinitytön avustuksella. Espanjalaisten avuliaisuus suurimpien turistirysien ulkopuolella tuli taas todistetuksi. Heti kysyttyämme tytöt kääntyivät kannoillaan ja pyysivät meitä seuraamaan ja veivät meidät ravintolan luo. Tällaista avuliaisuutta ei ikävä kyllä kovin usein kohtaa Aurinkorannikolla tai Kanarian saarilla. Ei sitä kyllä kohtaa usein Suomessakaan.
Ikävä kyllä kyseinen ravintola oli kiinni. Johtuiko kiinni olo koronakaranteenista, sitä emme saaneet selville. Maanantaina tämäkin alue siirtyi rajoitusten purussa vaiheeseen 2, eli ainakin sen mukaan ovet olisivat saaneet olla avoinna.
Kello oli jo aika paljon, lähdimme suunnistamaan silmämääräisesti sellaisia katuja kohti, joissa saattaisi olla hyviä ravintoloita. Sellainenkin silmä on vuosien saatossa kehittynyt. Yleensä hyvät ravintolat eivät sijaitse kaikkein vilkkaimmilla kaduilla vaan keskustan liepeillä sivukaduilla. Vaistomme ohjasi meidät toiseen hotellin suosittelemaan ravintolaan. Sen nimi oli La Biblioteca.
La Biblioteca olikin mainio ja tunnelmallinen ravintola. Keittiö oli välimerellinen, mitään perushuttua ei tarjottu, vaan annokset olivat mielikuvituksellisia ja kauniisti esille asetettuja. Nautimme lähinnä meren antimia ja kasviksia. Pulpo, eli mustekalan lonkero oli taatusti tuoretta ja herkullista.
Ruokailtuamme menimme hetimiten nukkumaan, tiistaina on edessä pitkä ajopäivä syvälle Etelä-Ranskaan.
Loading ...
