Milloin kävit ensi kerran Espanjassa, kysyttiin minulta hiljan.
Sehän oli 70-luvun alussa ja paikka oli Arguineguin kalastajakylä Gran Canarian etelärannalla. Parhaiten sieltä muistan aamun, jolloin näin meressä delfiiniparven kisailevan keskenään. Upea näky! Nyt niillä rannoilla on kymmeniä samanlaisia hotelleita. Delfiiniparvet sen sijaan ovat harvinaisia.
Matkakohdetta suositteli Pentti Sivula, Keihäsmatkojen myyntipäällikkö. Vuosina 1965-1974 yhtiö vei etelään yli 100.000 suomalaista. Myyntikeino oli hyvät tarinat ja laulut. Koneissa tarjoiltiin ”Kihniön kipakkaa” ja laulettiin ”ne on suomalaiset seiväsmatkat”. Niillä tehtiin suomalaisista kansainvälisiä. Matkatoimisto jatkoi työtä, jonka katolinen kirkko aloitti. Enää ei meidän tarvitsisi todistella eurooppalaisuuttamme, me olemme olleet siellä 1400-luvulta lähtien.
Fuengirolan kaupunginjohtaja muisteli äskettäin, että 70-luvun alussa kaupungilla oli jopa merkittävää vaikutusta suomalaisten juoksijoiden menestykseen maailman urheilukentillä. Mitalikuntoa hiottiin Los Pacosin harjoittelukeskuksessa.
Saisivat nykyisetkin juoksijat mennä sinne, sanoi puolikuuluvalla äänellä joku yleisön keskuudesta. En ollut ainoa, joka oli samaa mieltä.
Fuengirola tuo esiin matkailun vakavamman puolen. Urheilun jälkeen sinne on syntynyt parisenkymmentä kulttuuriyhteisöä Sofia-opistosta suomalaiseen kouluun. Suomalaisia yrityksiäkin on runsaasti. Koululta on nyttemmin peritty takaisin valtion tukia, kun joidenkin oppilaiden kotipaikasta oli epäselvyyttä. Sen sotkun on koulun nykyinen hallituksen puheenjohtaja Hilkka Asteljoki selvittänyt. Nyt voisi olla Suomen valtion vuoro tulla vastaan. Suomalainen peruskouluhan merkitsee perustavaa yhteyttä uusien ulko-suomalaisten ja Koto-Suomen välillä. Siihen – kansainvälisten suomalaisten tuottamiseen – tarvitaan paljon muutakin kuin Kihniön kipakkaa.
Jarmo Virmavirta
Loading ...
