Toukokuu täällä Aurinkorannikolla on kuin kurkistus kesään. Talviasukkaat ovat pakanneet kamppeensa ja ovat suuntaamassa takaisin Suomeen. Rohkeimmat heistä viettävät vielä viimeistä Aurinkorannikon juhlaputkeaan. Suomalaisten ikiomaa ja omimaansa Wappua juhlittiin railakkaasti koko suomalaisyhteisössä. Laulu ja cava raikui, ravintoloiden ja baarien kassat kilisivät suomalaisista euroista. Itsekin uskaltauduin karaokebaarin vietäväksi, mutta vitosen lauluäänelläni pysyin kaukana mikrofonista. Se tosin oli helppoa, sillä tungosta tuolle kansan stagelle oli ihan riittämiin.
Toukokuun juhlaputki jatkuu Fuengirolan kansainvälisillä päivillä. Tapahtuma tuo yhteen koko maailman. Kaupunki menee sekaisin, ihmisillä on mieli korkealla ja ennen kaikkea liikenne takkuaa. Nyt autoilijoilla viimeistään on aika tutustua Fuengirolan laajaan parkkihallitarjontaan. Himoautoilijana ja himoparkkeeraajana yllätyin itsekin tuosta maagisesta maanalaisesta tarjonnasta. Meidän on turha valittaa parkkipaikkojen vähyydestä!
Toukokuussa valmistaudutaan kesään. Odottelemme uusia kesäasiakkaita ympäri maailmaa. Tämän odotuksen ohessa valmistaudun myös itse pitkään, kuumaan kesään. Kalenteristani olen raivannut tilaa pienelle lomalle, jonka aikana raivaan omaa pihaani. Se on täyttynyt talven ja kevään tuomista tuhansista luonnonkasveista, jotka alkavat nyt kuihtua. Kohta uusi raivaussahani alkaa hyrrätä, metrin korkuinen niitty kaatuu ja sen alta kuoriutuu todellinen kesäparatiisi.
Asun kauniiden oliivilehtojen keskellä, ja sen todella tunnen näin toukokuussa. Mikroskooppisen pienet oliivinkukat ovat nyt kauneimmillaan, mutta myös nyt kauheimmillaan. Vanha pujoallergiani on muuttunut oliiviallergiaksi. Tuohon haen nyt paljonpuhuttua siedätyshoitoa.
Loading ...
