Syntymävuosi ei merkitse kaikkea. Kalenterin mukaisen iän lisäksi on monta muutakin ikää, kuten biologinen ikä eli kehon ikä. Joidenkin kroppa 30-vuotiaana vastaa viisikymppisen kehoa tai päinvastoin.
Myös sosiaalinen ikä vaihtelee, eli se, minkä ikäiseksi muut ihmiset henkilön kokevat. Subjektiivinen ikä on tätäkin merkittävämpi, eli se, minkä ikäiseksi kokee itsensä. Ja ehkä tärkein kaikista: työmarkkinaikä. Itsensä voi pitää työmarkkinakelpoisena pitkään, kun pitää huoltaan osaamisestaan, motivaatiostaan ja hyväkuntoisuudestaan.
Iän mukanaan tuomia väistämättömiä muutoksia ei kuitenkaan ole helppo hyväksyä. Tosin sillä on positiivisetkin puolensa.
Aikaisemmin pukeutumis- ja käyttäytymisnormit olivat tiukasti ikäsidonnaisia. Kun katsoo vanhempiensa valokuvia, niissä näkyy henkilö, joka vaikuttaa vanhemmalta kuin itse samanikäisenä.
Tutkimustenkin mukaan ihmiset ikääntyvät nykyisin terveemmin ja nuorekkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Monet myös pukeutumisellaan ja tyylillään haluavat viestittää persoonaansa ikärajoituksista riippumatta.
Tutkimusten mukaan ne henkilöt, jotka tuntevat itsensä ikäistään nuoremmaksi, ovat terveempiä, heillä on vähemmän stressiä ja he haluavat jatkaa pidempään työelämässä. Nuoruuden ihannoinnin rinnalle kaivataan sitä, että kypsässä iässä olevia henkilöitä arvostetaan.
Nuorekkuuden kulttuuri näkyy myös siinä, että senioreille ei markkinointiviestintää kohdisteta. Vanhempien ihmisten ostokyky tulisi oivaltaa. Seniorit käyttävät entistä enemmän rahaa pukeutumiseen, lisääntyvään vapaa-aikaan, itsensä hemmotteluun ja matkusteluun.
Tämä on uudenlaisten tuotteiden ja palveluiden kehittelijöille ja tarjoajille valtaisa mahdollisuus. Myös ikäystävällisiä työpaikkoja tulisi olla paljon entistä enemmän.
Marjatta Jabe