Mijas Golf koostuu kahdesta täysimittaisesta kentästä. Nimeltään ne ovat Los Olivos ja Los Lagos. Molemmat ovat Robert Tren Jonesin suunnittelemia. Jonesin filosofia kenttiä miettiessään on ollut ”hard par – easy bogey”. Paneudutaan tällä kertaa uudistettuun Los Lagos -kenttään. (6.307m, par 72)
Heti alkuun kerrottakoon, että Los Lagos on yksi ehdottomista suosikeistani Aurinkorannikolla. Minulle se edustaa oikeaa golfkenttää. Pallo on kenttäalueella pääosin aina pelattavissa, mikäli se ei ole lipsahtanut yhteen kentän yhdeksästä vesiesteestä. Haasteita peliin tuovat juuri vesiesteet, hyvin sijoitellut bunkkerit ja kentän pituus.
Kenttä on rakennettu avoimeen puistomaisemaan. Veden hallitseva rooli tekee kentästä kauniin. Remontin yhteydessä vesien reunoja kivettiin hienosti ja ojia ylittävät sillat saivat uuden upean ilmeen. Kentän puusto on monipuolista, keväisin isot Jakarandat kukkivat hehkeän violetisti. Korkeuseroja löytyy sopivasti. Vuoren rinteitä ei kiipeillä, mutta ei sentään pellollakaan pelata.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mainitsemisen arvoisia reikiä ovat ainakin ykkönen, vitonen, kasi, yksitoista ja kolmetoista. Toki muutkin ovat hienoja, esimerkiksi viimeinen griini on kerrassaan upea.
Reikä 1 (par 5, 499m hcp 9)
Hieno avausreikä, ensimmäiselle lyönnille on reippaasti tilaa. On mukava aloittaa kierros niin, ettei kapeuden ahdistuksen aiheuttama hikoilu liukastuta grippiä jo ennen avausta. Väylä kääntyy avauksen jälkeen jyrkästi vasemmalle, joten oikealle karanneet lyönnit pidentävät matkaa reilusti. Muutama kymmenen metriä ennen griiniä väylän poikki kulkee puro, joka mieluusti ottaa pallot syleilyynsä. Useimmiten on viisasta lyödä kakkonen hieman pienemmällä mailalla ja suorittaa griinille tulo ojan takaa. Griiniä vartioivat etualalla syvät bunkkerit ja vasemmalla vesieste.
Reikä 5 (par 5, 536, hcp 3)
Tämä oli ennen kentän vaikeimmaksi luokiteltu reikä. Jos minulta kysytään, se voisi olla sitä edelleen. Griinille tulo on oikeasti hankala. Mikäli et ole kakkosella päässyt riittävän pitkälle ja vasemmalle, ainoa mahdollisuus griiniosumaan on ylittää iso, jyrkkäreunainen vesieste. Ja kyllähän me kaikki tiedämme mitä paineita veden ylittäminen golfarin päässä aiheuttaa. Siksipä pallo aika usein sukeltaa junioritoiminnan kannustamiseen. Vitosen väylä ja griini itsessään eivät ole erityisen vaikeita, mutta se kolmas lyönti on haasteellinen. Tämä on niitä par vitosia, joita järkevä pelaaja lähtisi pelaamaan neljällä päälle. Mutta sehän ei sankarigolfarin pirtaan sovi, birdie kiiltää silmissä tälläkin väylällä.
Reikä 8 (par 3, 210m, hcp 5)
Upea par kolmonen. Reiän pituus vaatii pitkää mailaa, joten tähtäys on tehtävä huolellisesti. Vinoon lähtenyt puumailalyönti voi päätyä joko kauaksi seuraavalle väylälle oikealle tai jälleen kerran vasemmalle yhteen Los Lagosin lukuisista vesiesteistä. Griiniosuma tuntuu erityisen hyvältä tällä reiällä. Griini on suuri ja tasainen, tällä reiällä on nähty lukuisia pitkien puttien birdieitä.
Reikä 11 (par 3, 160m, hcp 8)
Ei liene yllättävää, että tämänkin reiän haasteet liittyvät veteen. Vaikka mittaa ei ole kuin 160m, silmämääräisesti tulee usein tartuttua liian lyhyeen keppiin. Ja lopputulos on silloin kostea.
Reikä 13 (par 5, 520m, hcp 4)
Tämä on suosikkireikäni Aurinkorannikolla. Par vitonen, jossa saa lyödä kaksi kertaa kovaa ja yhden kerran tarkasti. Juuri tuo kolmas lyönti on se mielenkiintoinen. Griini on lähes saarella, vesi kiertää sitä käytännössä joka puolelta. Siksi kakkoslyönnin täytyy olla riittävän pitkä, tälle griinille pitää päästä tiputtamaan pallo korkealta. Birdie tällä reiällä on aina hyvän konjakkiryypyn arvoinen.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Toimivat oheispalvelut
Harjoitusalueisiin on panostettu viime vuosina. Puttigriinejä löytyy kaksi, toinen niistä sopivasti ennen Los Lagosin avaustiiboxia. Range on katettu, joten harjoittelu onnistuu sateella tai paahtavalla helteellä.
Mijas Golfin klubi on rakennettu vanhaan andalusialaiseen maataloon. Klubi uusittiin muutama vuosi sitten siistiksi ja viihtyisäksi. Samalla kiinnitettiin huomiota keittiön laatuun. Klubilla kannattaa nykyään poiketa syömässä, vaikkei pelipäivä olisikaan. Kentän puolivälissä on mukava kioski, josta saa täydennystä juomavarastoihin tai pientä suolaista energiaa tuomaan.
Green fee hinnat vaihtelevat sesongin ja kellonajan mukaan. Halvimmillaan Los Lagosin pääsee kiertämään viidellä kympillä, sesonkiaikana hinta on kovimmillaan 95e. Erilaisilla viikko- tai kuukausipaketeilla pelaamisen hintaa saa reippaasti alaspäin.
Jos innostuit, ei muuta kuin varaamaan golfmatka Espanjaan. Paikallista osaamista suomeksi täältä: https://meriatur.com/
Antti Pekkarinen