Potkutellen kohti seikkailuja

Fuengirolassa Jyri Turunen liikkuu sähköpotkulaudallaan, jolla pääsee kätevästi paikasta toiseen. (Kuva: Jasmi Matikainen)

Jyri Turunen on ajanut potkukelkalla Pekingistä Hong Kongiin ja Suomesta Barcelonaan sekä takaisin. Hän on myös kävellyt jalkapalloa potkien Amerikkaan.

Fuengirolaan hiljattain asumaan muuttaneen Jyri Turusen elämästä ei seikkailua puutu. Mies on tehnyt elämänsä aikana erikoisia tempauksia, joista viimeisin oli kolmen kuukauden mittainen matka kustomoidulla potkukelkalla Pekingistä Hong Kongiin.

– Aloitin seikkailemisen jo 90-luvun alkupuolella. Saimme kahden kaverin kanssa umpihullun idean lähteä kävelemään Amerikkaan jalkapallon vuoden 1994 MM-kisoihin, kertoo Turunen.

Rahaa heillä ei juuri ollut, mutta niin vain matka sai alkunsa. Kukaan ei tiennyt, että miehet ovat lähteneet reissuun. Turusen äitikin sai tietää matkasta lukiessaan lehdestä, että kaverukset ovat lähteneet kävelemään Amerikkaan jalkapalloa potkien.

– Matkamme alkoi Tukholmasta. Ruotsissa meni kuukausi ja Norjassa toinen samanmoinen. Meillä ei ollut mukana edes telttoja saati makuupusseja. Matkalla paikalliset hotelliketjut ja jalkapalloseurat tarjosivat meille yösijoja. Olimme esillä mediassa.
Bergenissä kolmikko eksyi Leningrad Cowboysin keikalle. Bändin kanssa ilta jatkui.
– Bändillä oli silloin legendaarinen Pullakuskit-ohjelma Radio Cityssä, jonne he pyysivät meitä tekemään raportteja vastapuheluina puhelinkopeista. Bändi sponsoroi meille laivamatkan Newcastleen. Soittelin radio-ohjelmaan puhelinkioskeista ja kerroin tarinoita.

Matka jatkui lentäen Miamiin ja sieltä kävellen jalkapalloa potkien Orlandoon, mutta MM-kisat jäivät kokematta. Matkaan kului yhteensä neljä kuukautta ja kilometrejä kertyi noin 2000.

Parasta kohtaamiset

Seuraavalle reissulleen Jyri Turunen lähti yksin. Hän potki renkailla varustetulla mummomallisella potkukelkalla Suomesta Barcelonaan ja takaisin yhteensä 7400 kilometrin matkan.

– Se on ollut ylivoimaisesti hauskin reissuni. Nukuin aina siellä, minne sattuin milloinkin tipahtamaan. Siltojen alla tai paikallisten kotona. Kaikkein parasta matkalla olivat kohtaamiset ihmisten kanssa. He olivat kiinnostuneita nähdessään jonkun kahelin kulkevan potkukelkalla.

Turusen mukaan matkoilla ihmiset ovat suhtautuneet häneen ystävällisesti ja olleet kiinnostuneita olemaan osa hänen seikkailuaan. He ovat muun muassa tarjonneet ruokaa, yösijaa ja apua tarpeen tullen. Hotellitkin ovat tarjonneet hänelle välillä huoneen ja aamupalan.

– Itse suoritus on matkoilla vain pienessä roolissa. Kohtaamiset ovat tärkeämpiä. Potkukelkka on välineenä sellainen, että sillä matkaavaa on helppo lähestyä. Ei autolla voisi tehdä samaa.

Barcelonasta takaisin Suomeen potkutellessaan Turunen törmäsi tienpientareella heppuun, jolla ei ollut edes yhteistä kieltä hänen kanssaan. Tämä ojensi Turuselle käyntikortin ja kutsui hänet käymään vaatekaupallaan. Lopulta Turunen hengaili viikon kyseisen tyypin luona.

– Hänellä oli seikkailullinen tausta moottoripyörien parissa. Sain myös kelkkaani uudet renkaat.

Turunen on potkukelkkailun lisäksi fillaroinut Suomesta Málagaan, nikkaroinut alamäkipotkukelkkoja ja perustanut potkukelkkavuokraamot Dominikaaniseen Tasavaltaan, Meksikoon, Kuubaan, Puerto Ricoon, Mallorcalle, Los Angelesiin sekä Suomeen.

Matkoiltaan Turunen on tehnyt raportteja Suomen valtamediaan ja myös Kiinan televisioon ohjelmaan, jota seuraa 80 miljoonaa katsojaa. Seikkailuja ovat rahoittaneet sponsorit.

Rauhallisuus valttia

Tällä hetkellä Jyri Turunen ei suunnittele uusia tempauksia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

– Olen tullut iän myötä aremmaksi lähtemään maantielle, jossa olen muiden armoilla. Ei tarvitse tulla kuin yksi hullu tai humalainen tai hullu humalainen vastaan, ja se on siinä.

Hän kuitenkin toteaa, että mitään ikävää reissuilla ei ole sattunut.

– Kaverin kanssa aikanaan pyöräilimme Málagaan ja nukuimme jossain Torremolinosin rannalla. Sieltä kaverin fillari pöllittiin eikä hänelle jäänyt kuin kalsarit. Löysimme hänelle uudet housut ja ajoimme kaksi päällä ostamaan auton, jolla lähdimme ajamaan kohti Englantia. Auto syttyi Ranskassa tuleen ja palasimme Suomeen. Sattuuhan sitä, mutta ei mitään ikävää.

Turunen toteaa, että tempaukset ovat vaatineet tietynlaista vilkkautta ja rohkeutta.

– En hirveästi pelkää mitään, mutta toisaalta myös rauhallisuus näyttelee isoa osaa. On oltava rauhallinen, kun tarve vaatii. Liikaa ei saa myöskään miettiä, että vielä viisi potkua tällä jalalla. Muuten tulee hulluksi. Mielikuvitusta on myös oltava, ja palautumiseen jätettävä aikaa.

Kuka?

  • Jyri Turunen
  • 47 vuotta
  • Asuu Fuengirolassa
  • Työskentelee konseptisuunnittelijana
  • Harrastaa lenkkeilyä ja juoksemista

Sonja Riihikangas

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Mielenkiintoinen (11)
  • Erinomainen (7)
  • Hyödyllinen (1)
  • Tylsä (0)
  • Vanha uutinen (0)