Tässä asiassa Aurinkorannikko taas näyttää parhaita puoliaan, nimenomaan yhdistävänä tekijänä. Eri puolilta Suomea jääkiekon ystävät kokoontuvat katsomaan suoria lähetyksiä Suomen liigasta. No, joku jekkumies voi katsella myös koohooällää, sitä Putinin liigaa.
Mukavaa ja hauskaa on se että nämä ihmiset viihtyvät yhdessä vaikka kannattavat eri seuroja. Hymyssä suin vitsaillaan ja yritetään nolata vastustajaa verbaalisin konstein. Parhaimmillaan voi seurata kahdeksan eri joukkueen pelaamista livenä, samassa paikassa. Tämä on sellainen mahdollisuus jollaista monella ei Suomessakaan ole. Näyttävimmän sisääntulon tekevät aina ne katsojat joiden joukkue porskuttaa voittojen tiellä. Murteesta jo tunnistaa mitä joukkuetta kannattaa. Turkulaiset ovat olleet hyvin vähäpuheisia ja toisaalta taas Pohjois-Suomen aksentilla pauhaavat kulkevat rinta rottingilla ja ehdottavat vedon lyömistä. Tässäkin tulee eteen se ostamisen vaikeus.
Selittelyn mestareita ovat pääkaupunkiseudun ja länsirannikolla oman giälen omaavat seurojensa kannattajat. Joukkueiden otteet vaihtelevat kuin yö ja päivä. Pahimmin tuntuu olevan jakautunut nääskaupungin jengit. Toinen koittaa mestata näppärää tupsukorvaa, jonka kannattajat tuntuvat ihan helisevän onnesta jo yhdestä maalista. Pohjanmaan pojat ja flikat tyytyvät omiensa, siirtotyövoiman tuomiin tuloksiin, eikä sen takia veri, tai pasuuna edes vapise. Mitä nyt sanoisi esimerkiksi kolmen kirjaimen joukkueen kannattajista, fiksua porukkaa jonka äänenpainot ovat voimistuneet viime aikoina vaimentuakseen sitten kevään korvilla.
Patasydämen kannattajat ovat jo melkein menettäneet uskonsa, kun raumalaisvahvistukset ovat ymmärtänee vaihtaa maisemaa. ”Ei Raantaa rakkaampaa” soi enää jatsin tahdissa. Mukavaa kiekkoiltaa tänäänkin.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
