Aurinkorannikon kansainvälisessä ilmapiirissä tulee tasaisin väliajoin jutusteltua muunmaalaisten kanssa, ja usein puheeksi tulevat myös kansalliset ruuat. Oman kokemukseni perusteella ani harva tuntuu tietävän ensimmäistäkään tyypillistä suomalaista ruokaa.
Eipä tuo sinänsä ihme ole, sillä rehellisyyden nimissä itsekin joutuu yleensä vähän keräilemään ajatuksiaan, kun asiaa alkaa heille selvittämään. Mämmi ja salmiakki ovat toki perisuomalaisia, mutta olisi kiva aloittaa kuitenkin jostain muusta.
Pienen hakemisen jälkeen päädyn usein mainitsemaan sellaisia tyypillisiä ruokia kuin karjalanpaisti, karjalanpiirakat, ruisleipä, kala (varsinkin oma suosikki savulohi) ja poro. Ja peruna. Voi pojat että sitä perunaa vedetään kuin simo hilloa. Kaikissa muodoissa.
Juhlapyhien aikaan näitä keskusteluja käydään ehkä tavallistakin enemmän. ”Mitä te suomalaiset syötte jouluna”?
Perunaa! Ei kuitenkaan ihan mitä tahansa perunaa, vaan parasta mitä perunasta on ikinä keksitty tehdä: imellytettyä perunalaatikkoa. Te jotka ette ole maistaneet meidän mummon perunalaatikkoa, ette osaa edes kuvitella mitä olette menettäneet, mutta onneksi varsin hyviä korvaavia perunalaatikoitakin on laajalti tarjolla.
Totta kai listaan kuuluvat kaikki muutkin mahdolliset laatikot, rosollit, kalat, riisipuuro, ja niin edelleen. Ja kinkku.
Joidenkin mielestä kinkun voi hyvin korvata esimerkiksi kalkkunalla. Ja niin toki voikin, mutta minä jätän väliin. Ai miksi? Koska kalkkunat syövät omaa kakkaansa. Sanokaa vaan nirsoksi.
Mutta jos joku perinteisistä joulunajan pöydänantimista yltää edes lähelle perunalaatikkoa, niin sen täytyy löytyä jälkkäriosastolta. Piparkakku ja glögi – teräksellä tai ilman – niillä kelpaa ylensyötettyä vatsaa helliä aterian jälkeen.
Ja ne vihreät kuulat voi työntää sen ärsyttävän naapurin auton pakoputkeen.
Loading ...
